Se että pääsee korkeaan virkaan tai eduskuntaan ei tee ihmisestä viisasta - mutta tarjoaa hänelle tilaisuuden osoittaa ettei sellainen ole
Se että pääsee korkeaan virkaan tai eduskuntaan ei tee ihmisestä viisasta - mutta tarjoaa hänelle tilaisuuden osoittaa ettei sellainen ole
Kyllä yhteiskunnan keskeisiä arvoja pitää olla saada yksilöt sille alalle ja tasolle joille heillä on parhaat edellytykset.
Sen pitää olla johtava teema vaikka siihen ei aina pystyttäisikään.
Nimittäin kysymys kuuluu - kuinka paljon ihmisiä on työttöminä ja työpaikkoja auki sen takia että ihmiset ovat eksyksissä ja joutuneet torjumaan mitä he isona voisivat olla.
Toinen kysymys kuuluu - tekeekö yhteiskunta kaikille koululaisille joukkokokeena kykysuuntautumis- ja tasotestin.
Ei. Iso EI.
Ainoa missä sitä laajasti on käytetty on varusmiespalvelun alussa.
Kysymys kuuluu - onko Suomen armeija sen takia hyvä että sinne etsitään kykyjen kautta paras soveltuvuus.
Kysymys kuuluu onko Suomen koulutusjärjestelmä sekaisin ja työvoina-asiat huonosti ja talouselämä sakkaa työvoima-asioihin - kun koulussa ei tehdä suuntaavaa koululaisten kykyanalyysiä.
Suomessa on edelleen vallalla sadistinen luterilainen työetiikka että työn pitää olla vastenmielistä, raskasta ja ei etenkään innostavaa.
Mutta - jos - yksilöt jo varhain ymmärretään kykyanalyysin jälkeen panna oikealle polulle pyrkimään oikealle tasolle.
Niin mitä siitä seuraa, helvetti soikoon.
Se tietenkin että työ on kivaa jota jaksaa tehdä ja innostaa oppimaan uutta.
Pankaa niitä opetusalan kasvatustieteilijöitä kävelemään hallinnosta kun ne ei ymmärrä työvoimaresurssien asioista perusjuttuja - jotka joka ikinen rekrytointikonsultti ymmärtää.
Kerrataan - sinne suunnalle ja sille tasolle johon kykyprofiili viittaa.
Onko tämä itsestään selvyys opetushallinnolle avaruustiedettä.
Aforismi - se että pääsee korkeaan virkaan tai eduskuntaan ei tee ihmisestä viisasta - mutta tarjoaa hänelle tilaisuuden osoittaa ettei sellainen ole - ja yhteiskunnan pitäisi olla älykäs tajutakseen milloin virkamies tai kansanedustaja osoittaa kyvyttömyytensä - ja reagoida sen mukaan.
Ja sitä jos mitä Suomessa ei todellakaan tapahdu.
Ps. Tästä näkökulmasta käsite verkostoituminenkin voidaan ymmärtää myös keinoksi sitoa itsensä sosiaalisilla kontakteilla tehtävään jossa ei selviydy kumileimasinta tai muiden ajatusten ulkolukua kummemmin - tai suoran valtatuen hankkimisella sen kautta että on sopivia vahvan vallan tuttuja tai sukulaisia.
Olisihan se parempi että henkilöresurssi olisi verkostoitunut tehokkaasti, aikaansaavasti ja luovasti tehtäväkenttänsä substanssiin - eikä hankkia sosiaalista painetta tehtävässään pysymiseen sosiaalisen verkoston avulla.
Jos ei ole verkostoitunut syvälle tehtävänsä asiaytimiin - niin siltä ei pelasta mikään sosiaalinen verkosto tai julkinen näkyvyys.
Kommentit