Suomalaiset ovat identiteettipelkureita - mutta täynnä identiteettiään.
Suomalaiset ovat identiteettipelkureita - mutta täynnä identiteettiään.
Kun laitoin blogin julki kuinka ihmiset etsii internetistä sosiaalisuutta, kotiaan, juuriaan kun eivät niitä kotikunnastaan löydä. Niin välittömästi eräs korkeasti koulutettu vaati että minun pitää ottaa henkilökohtaisesti kantaa kysymykseeni - ja minä en pelkää ja otin. Mutta hän vasta vaatien vaatimalla. Eikä yksikään muu niin tehnyt.
Tämä kertoo että suomalaiset ovat identiteettipelkureita.
Eivät uskalla olla julkisesti sitä mitä ovat.
Miten voi siis väittää että tuntee jonkun ihmisen - jos ainoa mitä tuntee on oma tunne tuosta ihmisestä mutta ei tiedä hänestä mitään oleellista.
Näin tunnevaltaisia - ei tietovaltaisia - suomalaiset ovat ymmärtämättä sitä.
Ja suomalaisille tyypillisellä tavalla ettei halua tietääkään. Pelkkä tuntemisen tunne riittää.
Tyypillistä kun on että kun suomalaisen kanssa alkaa keskustelemaan - niin ei montaa kysymystä tarvitse kysyä niin suomalainen puhuu itsestään vaikka kuinka. Mutta aniharvoin kysyy keskustelukumppanilta vastaavaa. Jos koskaan.
Näin alkeissa suomalaisten sosiaalisuuden kanssa mennään. Ei sosiaalisen keskustelun alkeitakaan tiedossa.
Ollaan identiteettipelkureita - mutta sitten kun autetaan kysymyksillä tilanteeseen jossa saa kertoa itsestään niin sinne upotaan täysin.
Ollaan siis identiteettipelkureita - mutta usein täynnä identiteettiään.
Riikka Purra on oikeassa - empatia ei kuulu politiikkaan - Suomen kansassa ei ole edes eläytymiskykyä muihin kuin itseensä jota tuoda politiikkaan.
Ja sen näköistä on politiikkakin - kaikki haluaa politiikasta vain omaa etua.
Kommentit