Kysymys kuuluu. Kuinka suuri osa noista nuorista on koulu- tai nettikiusattuja
Kysymys kuuluu.
Kuinka suuri osa noista nuorista on koulu- tai nettikiusattuja.
Yle:
" Lähes 30 prosenttia 20–29-vuotiaista suomalaisista nuorista aikuisista jää alle pienituloisuusrajan, kertoo Kela. "
Kysymys kuuluu.
Kuinka suuri osa noista nuorista on koulu- tai nettikiusattuja - ja kuinka monen nuoren matala tulotaso johtuu huonosta työkyvystä johtuen kiusaamisella traumatisoituneesta itsetunnosta.
Ja samaan aikaan nuorten ja lasten ja nuorten aikuisten mielenterveyspalvelut on heikot - ja sen lisäksi hallitus rankaisee tukien leikkaamisella noita traumatisoituja nuoria aikuisia - kun ei rankaissut aiemmin kiusaajia niin että kiusaaminen olisi loppunut.
Jos siis noista pienituloisista nuorista aikuisista suuri osa koostuu koulu- ja nettikiusatuista - niin ovatko siis poliitikot rakentaneet todellisella koulu- ja nettikiusaamiskyvyttömyydellään - yhä kalliimmaksi yhteiskunnalle tulevan mielenterveyspommin.
Itsetunnoltaan traumatisoidun matalan työkyvyn nuorten aikuisten joukon.
Kansakunnan työkyvyttömyyden aiheuttavan pahan olon ytimen maailman onnellisempaan maahan - siihen joukkoon - jonka kansakunnassa pitäisi oletettavissa olla se suorituskykyisimmässä iässä oleva suomalaisten joukko.
Suomi väheksyy kauttaaltaan ilkeyttään ja pahuuttaan - ja se koituu hyvin kalliiksi kuluksi sekä tukikuluina - että heikoimpana työn tuottavuutena nimenomaan siinä ihmisjoukossa jonka kuuluisi olla kansakunnan tuottavin. Eikä se työkyky kohene sillä että tuet viemällä heidät ajetaan työhön jonka vaatimuksiin heidän traumatisoituneisuutensa ei kykene vastaamaan. He on ovat työkyvyltään madaltuneita ja pysyy - ellei heidän itsetuntoaan aleta rakentamaan yksilökohtaisesti uudelle pohjalle. Se on psykologistieteellinen fakta ja pysyy. Se että noista nuorista aikuisista välitetään entistäkin vähemmän ei ole lääke heidän työkykyynsä - vaan palkitsee vaan suomalaista kovuutta ja pahuutta. Pahuudella ja kovuudella ei sitä paranneta joka on pahuudella ja kovuudella aiheutettu. Sekin on psykologistieteellinen fakta.
Selvää on että Suomessa lapsi- ja nuorisopolitiikka on raskaasti epäonnistunut ja kadottanut sen jonka pitäisi olla sen keskeisimpänä ytimenä - empatian ja siinä lasten ja nuorten tukemisen.
Ja samaan aikaan kylmä itsekkyys, ilkeys ja pahuus velloo Suomessa yhä traagisemmin.
Ja kukaan ei tee asialle määrätietoisesti loppuun saakka painaen mitään.
Joka johtaa tulkintaan - ilkeys ja pahuus on osa suomalaista hyväksyttyä kansanperinnettä ja velttoa eettistä kansanluonnetta - pahuutensa piiloon lakaisemista. Samaan periytyvyyteen kuuluen se - ettei sen kansantaloudellisia seurauksia ymmärretä - ja oteta vastaan - vaikka se juurta jaksain selitetään - ollen suomalaisilla siis erittäin huonon psykologisen ymmärryskyvyn niinkin yksinkertaisessa asiassa - kuin mitä ihmisen kohtaama pahuus häneen vaikuttaa.
Ehkäpä runsas kidutusten ja sen seurausten tapauskirjon tuominen julkisuuteen yksityiskohtia myöten - kasvattaisi ymmärrystä mitä ilkeys ja pahuus kohteena olevaan ihmiseen vaikuttaa.
Suomessa ei ole ilkeyden yksilöllistä ja sosiaalisyhteisöllistä itsehillintää lainkaan riittävästi.
Kommentit