Someilkeyden asiaa ei pitäisi katsoa niinkään ilkeyden vastaanottajan kannalta - jossa ajatus että toiset ottaa ilkeydet liian herkästi - kääntyy herkästi ilkeyden kohteen syyllistämiseksi - kun pääongelma on että some on tullut TAPAILKEYDEN PESÄPAIKAKSI - jossa tapailkeillä on herkkyys reagoida kaikkeen ilkeydellä. Ja muilla on tullut tavaksi vähätellä tapailkeyden ongelmaa. Lähestymistapa jolla tehdään koulukiusatutkin syyllisiksi - vaikka he eivät tehneet valintaa tulla kiusatuksi - vaan se on kiusaaja joka tekee valinnan. Aina. Ja tässä asiassa suomalainen keskustelu harhailee eksyksissä pahasti niin etiikassa kuin vastuukysymyksissäkin.
