Ei siis ole parempaa filosofiaa kuin kohtuullinen merkityksellisyyteen ponnistelu koko elämän ajan.

 Ei siis ole parempaa filosofiaa kuin kohtuullinen merkityksellisyyteen ponnistelu koko elämän ajan.

Ihmiskunnan ja talouden filosofian pitää muuttua - elämän helpottamisen ja mukavuuden filosofiasta - merkitystä yksilölle tuottavan ponnistelun filosofiaksi.   

Mukavuuden ja elämän helpotuksen filosofia tulee kahdella tapaa kalliiksi

1. Ihmisen lihoo, heidän fysiikkansa rapistuu ja terveyshaitat kasvaa ja sitä myöten yhteiskunnan terveydenhoitokulut.

2. Mukavuudenhalu ja elämän helpottamiseen keskittyminen laiskistuttaa ihmisten henkistä kapasiteettia ja tapahtuu mukavuuteen keskittymisen kautta henkisen kapasiteetin laskua ja aineettomien arvojen tason laskua ja kapenemista  - ja pyrkimys pelkkään helppoon elämään ja mukavuuteen näivettää muun tavoitteellisuuden.

Sen sijaan merkitystä tuottavan ponnistelun filosofia pitää tavoitteellisella ponnistelulla ihmisen sekä fyysisesti että henkisesti terveempänä - ja terveyskulujen säästö yhteiskunnalle on massiivinen - ja ihmisten aineettomien arvojen taso sekä laajuus kasvaa - eikä hän lakkaa henkisesti kehittymästä milloinkaan elämässään.

Kun elämän keskiössä ei ole mukavuuden ja elämän helpottamisen tavoittelu - vaan itselleen merkityksellisiin tavoitteisiin ponnistelu - perusasiana tavoitteellinen harrastaminen - ja riittävää elimistöä päivittäin vireyttävä ja terveyttä ylläpitävä liikunta. Niin maailma on sekä parempi että teeveempi.

Mutta - maailmantaloudessa on kaksi dynamiikkaa jotka ovat haitallisia tälle kehityksen mahdollisuudelle.

1. Teknologian ydinideologia on elämän helpottaminen ja ihmisten mukavuudenhalun ruokkiminen - ja se on tuhoisaa kasvattaen ihmiset paitsi fyysisesti että henkisesti veltoiksi ja laiskoiksi niin myös itsekkäiksi.

2. Maailmantalous perustuu omaisuuden keskittämiseen yhä harvemmille - ja sillä on kahdella tapaa tuhoisa vaikutus ihmisten terveen ponnistelun elämälle.

A. Kun ihminen orjuutetaan työssään yhä tiukemmin tuottamaan yhä nopeammin ja yhä enemmän rahaa yhä harvemmille - se uuvuttaa heidät ulos terveestä merkityksellisyydestä ja

B. He päätyvät loppuun kulutettuna ymmärrettävästi vain tavoittelemaan mukavuutta ja elämän helpotusta. Syövät liikaa, laiskistuvat liikaa, lihovat liikaa, sairastuvat moninkertaisesti.

Ei siis ole parempaa filosofiaa kuin kohtuullinen merkityksellisyyteen ponnistelu koko elämän ajan.