Minusta Liisa Keltikangas-Järvinen vetoaa väärällä tavalla lapsen kasvun biologiseen määräytyvyyteen 20 vuotiaaksi asti väkivaltaisen 11 vuotiaan tytön tapauksessa

 Minusta Liisa Keltikangas-Järvinen vetoaa väärällä tavalla lapsen kasvun biologiseen määräytyvyyteen 20 vuotiaaksi asti väkivaltaisen 11 vuotiaan tytön tapauksessa.

Vaikka biologinen henkisen kasvun aikataulu on selviö - niin se ei riitä lasten ja nuorten kohtelussa ohjeeksi.

Sillä vaikka 30 vuotta sitten lasten biologinen aikataulu olu sama kuin nyt - niin 11 vuotias 30 vuotta sitten oli aivan toisenlainen kuin nyt.

Psykologiselta olemukseltaan.

Sillä lasten ja nuorten psykologinen kasvu nopeudeltaan, laajuudeltaan ja saavutustasoiltaan sekä hyvässä että pahassa on nyt ihan toista kuin 30 vuotta sitten.

Siksi emme voi vetää kasvatuspäätöspöytään vain biologista korttia - vaan meidän tulee tietää mitä on lasten psykologinen kehitys nyt - ja tarkasteltava sitä laillisuuden tasolla - vetoamatta biologiaan - sillä lienee monissa tapauksissa voi sanoa että lapset ovat rikkoneet biologisen kasvuaikataulun rajansa monessa suhteessa sekä hyvässä että pahassa - suorastaan hylännyt biologisen kasvuaikataulunsa.

Ja siksi on kyettävä tarkastella lapsen psykologista olemusta suoraan suhteessa laillisuuteen ja kohdata lapsen psykologinen olemus laillisuutta vastaan.

Jos emme hyväksy lasten psykologisen kehityksen erilaisuutta realiteettina nykyisin - niin se on sama kuin sanoa ettei 13 vuotiaana yksinkertaisesti voi  matkustaa yksin ulkomaille kun ei 30 vuotta sitten niin tapahtunut.

Toisin sanoen psykologian ei pidä juuttua biologiaan - vaan rynnätä tutkimaan minkälaisia nuoret ja lapset nykyään on - katsottava sitä laillisuutta vasten sekä myös päivitettävä niin vanhemmuutta, koulua kuin viranomaisten toimintaakin suhteessa lasten ja nuorten psykologiseen nykytodellisuuteen.

Mitäs me aikuiset olemme mennä sanomaan vaikkapa 13 vuotiaalle matkustavalle että mitä sinä täällä yksin teet ja et pärjää ilman aikuisten apua - jos 13 vuotias näyttää pärjäävän - aikuisten tietenkin voiden olla saatavilla jos apua tarvitaan.

Hakkeroihan alaikäinen vastikään pankinkin - kun samaan aikaan suuri osa aikuisista tumpeloi jo alkeissakin netin käytössä.

Eli emme voi upottautua biologiseen konservatiivisuuteen - vaan pitää ottaa selvää mitä alaikäiset nykyään on - eikä hirttäytyä vanhentuneisiin käsityksiimme alaikäisen psykologiasta - vaan olla avoin sille mitä alaikäiset nykyään on.

Haaste on monelle menneisyyteen juuttuneelle tietysti mahdoton - mutta ne jotka siihen kykenee - tekevät sitten ehkä yhteiskuntakehityksen historiaa.

Emme voi siis missään tapauksessa lähteä siitä - että alaikäisten täytyy olla samanlaisia kuin ennenkin oli.

Koska se ei vaan ole totta.