Staattisen poikkileikkaustiedon vajavaisuudesta verrattuna dynaamisiin aikajanatietoihin asioiden arvoketjussa.

Staattisen poikkileikkaustiedon vajavaisuudesta verrattuna dynaamisiin aikajanatietoihin asioiden arvoketjussa.

Olen jo useita kertoja kirjoittanut staattisen poikkileikkaustiedon vajavaisuudesta verrattuna dynaamisiin aikajanatietoihin asioiden arvoketjussa.

Poikkileikkaustietoa voi verrata toiseen poikkileikkaustietoon jonain toisena ajankohtana - jota mediassa, taloudessa ja politiikassa käytetään jatkuvasti - mutta se on hyödytöntä sillä se ei paljasta vaan kätkee seuraavat asiat

1. Mistä arvoketjusta on kyse ja mihin arvoketju perustuu ja mihin se ulottuu, mitkä on sen rajat

2. Mistä arvoketjun dynamiikkaa syntyy ja tulee, mihin se pyrkii ja paljonko ditä on ja kuinka kestävällä/ailahtelevalla/aaltoilevalla/katkonaisella/sesonkiluontoisella  tavalla se toimii

3. Kuinka heikko tai paineinen - ja sen vuoksi yllätyksellisesti dynamiikka  purkautua voi olla - voiko dynamiikkaa missä määrin ohjailla ettei se menetä luontaista voimaansa, voiko tehdä virheitä että dynamiikka muuttaa suuntaansa luokkaa asiakkaat katoavat.

Lisäksi olen kirjoittanut asioiden suhteuttamisesta - että asioilla on erilaisia painoarvoja arvoketjun dynaamisessa kokonaisuudessa - ja että on usein ratkaiseva virhe juuttua ja satsata toisarvoiseen asiaan - vain siksi ettei ymmärrä asettaa asioita suhteelliseen painoarvojärjestykseen - asia joka on virheenä politiikan jokapäiväistä pettuleipää.

Mutta on myös se suhteellistamisen virhe jota tavalliset ihmiset tekee jatkuvasti - ettei ymmärretä ja tiedosteta jonkun asian muuttuneen niin - että muutos ei ole määrällinen - vaan laadullinen - joka vaatii ihan uusia toimenpiteitä.

Asia tulee konkreettisesti esiin nuorten ja nuorten aikuisten väkivaltakäyttäytymiskeskustelussa.

Että kun ennen 50 vuotta sitten väkivalta oli lähinnä miehisen kunnian vuoksi nyrkkitappelua jossa maahan lyötyä ei enää lyöty eikä potkittu.

Niin nykyään maahan lyötyä potkitaan, hypitään päällä, viillellään teräaseella ja vielä kuvataan videoksi someen - niin siinä ei ole kyse kunniasta vaan kunniattomuudesta ja sairaasta sadismista.

Eli kyse on aivan selvästä laadullisesta muutoksesta.

Ja sitten kun tavalliset ihmiset vetoaa siihen että kyllä ennenkin tapeltiin kun kritisoidaan nykyväkivaltaa - niin kyllä he syyllistyvät siihen etteivät he tiedosta laadullista muutosta ja eroa.

Ja on tietysti selvää että politiikka joka ei tiedosta laadullisia muutoksia yleisesti asioissa - ei voi olla hyvää politiikkaa.

Ja edellä sanotun perusteella on selvää että on syytä paneutua dynaamiseen arvoketjujen aikajanapohdintaan - suhteellistamalla asioita edellä mainitulla kahdella tapaa oikein.

Eettis-realistisen ajattelun kehittäjä

Jussi Vaarala