Arkkitehtuurikatsaus pikkureissultani - Helsinki voihkii alakuloa vanhan monotonisen rakennuskantansa alla.

 Arkkitehtuurikatsaus pikkureissultani - Helsinki voihkii alakuloa vanhan monotonisen rakennuskantansa alla.

Tampereen keskustan teräsluontoinen arkkitehtuuri on aika onnistunutta - lajissaan.

Helsingin ruskeasuolla on mielenkiintoista emotionaalisempaa ja leikkisämpääkin pastellisävyistä arkkitehtuuria jota kelpaa katsella.

Sitten alkaa Mannerheimintie alakulon kujanjuoksu suorakulmapakkomielteisessä pakkotoistossaan ja alakuloisten värien vyörynä. Luulin että se loppuisi Mannerheimin tien päähän - mutta muistin väärin - koko kaupunki on samaa alakuloisen väristä suorakulmapakkomielteisyyttä.

Siinä määrin - että Ruskeasuo kokemus osoitti ja alleviivasi sen jonka aikoinaan koin mutten ymmärtänyt - masentavinta on ja oli Helsingissä ykstotisten alakuloisten kortteleiden lohduton päällevyöry - joissa ei ole eikä ollut mitään piristävää. Se on suomalaisen arkkitehtuurin "vyöhyke".

Toivoa voisi antaa Helsingille se mikä näkyi eräässä Mannerheimintien talossa eli moderni julkisivuremontti - toinen piristäjä voisi olla muraalit esim Mannerheimintiellä. MuraaliMannerheimintie.

Jonka varrella näkyi myös sen sijaan se mitä pitemmälle insinöörimielikuvituksettomuus ei voi mennä - uusimpiin kuuluva talo stokkaa vastapäätä. Hirveä pohjanoteeraus.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Searching instrumentalist to be feat artist to my improvisations

Pelkällä urheilukentän päällysteen hinnalla saisi joka kuntaan ostettua aktiivisille kulttuurinharrastajille omat tilat