Arkkitehtuurikatsaus pikkureissultani - Helsinki voihkii alakuloa vanhan monotonisen rakennuskantansa alla.
Arkkitehtuurikatsaus pikkureissultani - Helsinki voihkii alakuloa vanhan monotonisen rakennuskantansa alla.
Tampereen keskustan teräsluontoinen arkkitehtuuri on aika onnistunutta - lajissaan.
Helsingin ruskeasuolla on mielenkiintoista emotionaalisempaa ja leikkisämpääkin pastellisävyistä arkkitehtuuria jota kelpaa katsella.
Sitten alkaa Mannerheimintie alakulon kujanjuoksu suorakulmapakkomielteisessä pakkotoistossaan ja alakuloisten värien vyörynä. Luulin että se loppuisi Mannerheimin tien päähän - mutta muistin väärin - koko kaupunki on samaa alakuloisen väristä suorakulmapakkomielteisyyttä.
Siinä määrin - että Ruskeasuo kokemus osoitti ja alleviivasi sen jonka aikoinaan koin mutten ymmärtänyt - masentavinta on ja oli Helsingissä ykstotisten alakuloisten kortteleiden lohduton päällevyöry - joissa ei ole eikä ollut mitään piristävää. Se on suomalaisen arkkitehtuurin "vyöhyke".
Toivoa voisi antaa Helsingille se mikä näkyi eräässä Mannerheimintien talossa eli moderni julkisivuremontti - toinen piristäjä voisi olla muraalit esim Mannerheimintiellä. MuraaliMannerheimintie.
Jonka varrella näkyi myös sen sijaan se mitä pitemmälle insinöörimielikuvituksettomuus ei voi mennä - uusimpiin kuuluva talo stokkaa vastapäätä. Hirveä pohjanoteeraus.

Kommentit