Minä olen täysim hurahtanut iltoihin.
Tarkemmin sanoen siihen väliin kun aurinko on jo laskenut ja ennen kuin tulee pimeää.
Oli mikä vuodenaika ja missä päin tahansa - niin mikään ei puhuttele niin paljon ja niin syvältä kuin tuo illan vaihe.
Tämä seuraava kertoo miten vakavasta hurahtamisesta on kyse.
Kun päivän mittaan mihin aikaan tahansa liikun ulkona niin koen sään ja ilman lähinnä tylsänä oli miten kaunis päivä tahansa.
Mutta kun lähden ulos illalla siinä auringonlaskun aikoihin.
Niin se nappaa minut heti ulos astuttuani - avaan silmäni, mieleni, ihoni, keuhkoni sille illan ilman viileälle raikkaudelle joka saa minut nauttimaan siitä täysillä - enemmän kuin mistään muusta ajasta päivän aikana. Se saa minut sisäisesti hymyilemään ja hengittämään syvään - ja se sisäinen hymy jatkuu kotonakin koko illan. Ja sen päälle kahvi kotona on täydellistä.
Se on ihan mystistä - ja niin mahtavaa - joka kerta - se iltailman raikkaus.
Tällaisen kommentin sain Uuden Suomen puheenvuorossa
"Kun hämärä alkaa laskeutua, tätä vuorokaudenaikaa kutsutaan tähtitieteessä siviilihämäräksi. Määritelmän mukaan se alkaa täsmälleen auringonlaskun aikaan ja päättyy, kun auringon keskipiste on 6 astetta horisontin alapuolella.
Tämän jälkeen hämärä syvenee kahden virallisen vaiheen läpi ennen täydellistä pimeyttä.
Merenkulkuhämärä: Aurinko on 6–12 astetta horisontin alapuolella. Meren horisontti on edelleen erotettavissa, ja kirkkaimmat tähdet, joita merenkulkijat perinteisesti käyttävät navigointiin, tulevat näkyviin.
Astronominen hämärä: Aurinko on 12–18 astetta horisontin alapuolella. Paljaalla silmällä taivas näyttää jo mustalta, mutta ilmakehässä on vielä häivähdys hajanaista valoa, joka vaikuttaa himmeimpien taivaankappaleiden havaitsemiseen."
Ja vastasin siihen näin.
Juuuuu, selvää pässin lihaa - mutta en ole pässi, enkä koskaan nähnyt saati syönyt pässinlihaa.
Mutta jännää että koen tuon esittämäsi jakson auringonlasku plus 6 astetta - mitenkähän kauan se 6 tai 12 astetta kestää laskea - niin voimakkaasti.
Joka minulla - joka löydän monelle asialle fysikaalisen selityksen - nostattaa esiin kysymyksen - mikä yhteys mielihyvälläni, maahan laskeutuvalla ja/tai maasta nousevalla kosteudella, lämpötilan laskulla, voimakkaalla ilman raikkaudella ja auringon puuhastelulla horisontin alapuolella on toisiinsa. Ja sillä - jomka huomasin blogia kirjoittaessani - että koen ilmiön hyvin voimakkaana ja elöhdyttävänä.
Enkä tietenkään kaipaa astrologisia vaan juuri - kiitos vaan - esittämiäsi astronomisia viitteitä mistä on kysymys.
Suurkiitos kommentistasi josta en tosiaankaan ymmärrä pässinlihan vertaa.
Minua viehättää nämä fysikaaliset kokemusselittkset - kuten taannoin se huomio ettäkun ajan pyörällä alle 10 h tunnissa niin sekä kuulen että haistan ympäriatön asioita.
Kommentit