Suomen pahin ongelma on eettisyyden matala kehitystaso - sekä epäeettisyyden käsittämisessä ja huomaamisessa - mutta etenkin operatiivisessa eettisyydessä.
Suomi on Tukholma-syndroomana sisäistänyt itseensä vuosisatoja Venäjälle alistettuna - venäläisen itseisarvoisen ilkeyden, pahuuden ja sadistisen alistavan vallankäytön.
Että on itseisarvo - ilman muuta perustetta - olla ilkeä ja paha. Että on samaistuen ryssään olla jotakin kun on ilkeä ja paha. Ilkeys on siis suomalaisuuden ydinidentiteettikysymys - minä olen jotakin vain silloin kun olen ilkeä.
Poliittinen, oikeusviranomaisohje, kansalaiskäyttäytymisnormi - vastustaa kaikkea mikä edistäisi hyvää - vain ja ainoastaan mistään muusta piittaamatta - ollakseen ilkeä ja paha - pitääkseen kiinni oikeudestaan olla ilkeä - tuhota kaikki hyvä. Josta syystä Suomi tuhoaa systemaattisesti kulttuuriakin - sillä siinä on liian monille ihmisille liian paljon hyvää.
Suomi ja suomalaiset ovat sielultaan periryssäläisiä - kyvyttömiä operatiiviseen hyväntahtoisuuteen - menettäneenä kopa kykynsä edes havaita mikä on eettisesti väärin.
Ylimpänä itseisarvonaan olla ilkeä ja paha - joka riittää syyksi aivan kaikkeen.
Saadakseen olla vain suomalaisryssäläisittäin - ilkeä.
Suomalaisilla ei ole amerikkalaisittain ylimpänä arvonaan itsekkyys vaan ilkeys - josta syystä Suomi ei kehity missään asiassa - sillä itseisarvoinen ryssäläinen ilkeys riittää perusteeksi estää kaikki hyvä.
Ja oikeusinstituutioidenkin ydin on ylläpitää suomalaisuuden ydinoikeutta olla ilkeä - siksi ne ei edes yritä kitkeä ilkeyttä pois luokkaa koulukiusaaminen. Joka on suomalaisten oikeusinstituutioiden ryssäläisyyttä.
Kommentit