Arkkitehtuurikatsaus pikkureissultani - Helsinki voihkii alakuloa vanhan monotonisen rakennuskantansa alla. Tampereen keskustan teräsluontoinen arkkitehtuuri on aika onnistunutta - lajissaan. Helsingin ruskeasuolla on mielenkiintoista emotionaalisempaa ja leikkisämpääkin pastellisävyistä arkkitehtuuria jota kelpaa katsella. Sitten alkaa Mannerheimintie alakulon kujanjuoksu suorakulmapakkomielteisessä pakkotoistossaan ja alakuloisten värien vyörynä. Luulin että se loppuisi Mannerheimin tien päähän - mutta muistin väärin - koko kaupunki on samaa alakuloisen väristä suorakulmapakkomielteisyyttä. Siinä määrin - että Ruskeasuo kokemus osoitti ja alleviivasi sen jonka aikoinaan koin mutten ymmärtänyt - masentavinta on ja oli Helsingissä ykstotisten alakuloisten kortteleiden lohduton päällevyöry - joissa ei ole eikä ollut mitään piristävää. Se on suomalaisen arkkitehtuurin "vyöhyke". Toivoa voisi antaa Helsingille se mikä näkyi eräässä Mannerheimintien talossa eli moderni julkisivu...