View from forest
Tekstit
Nyt on pakko esittää aika arka toteamus ja siihen perusteltu päätelmä. Vaikuttaa siltä että monille luovuuskysymys on arka ja traumaattinen - ja että siksi luovuus halutaan yleistää kaikkeen - niin että Mozartin ja Shakespearen luovuus on yhtä kuin lisäänkö ruokaan suolaa vai pippuria. Ja sitten johtopäätös - ei yhteiskunnassa mitään käsitettä voine perustaa sille - että jonkun ominaisuuden - faktan - kuten luovuuden määritys rakentuu sille että se on joillekin traumaattinen ominaisuus. Siitä nimittäin seuraa se että kun varjellaan luovuuden puute -traumatusoituneita - niin sillä perusteella vähätellään ja loukataan aidosti luovia - hengessä "se on luovien vika että minä en ole luova". Eihän sellaista järjettömyyttä pidä sallia - ja siksi asia pitää käsitellä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Ei vuoropuhelua nykyisen Venäjän hallinnon kanssa. Vuoropuhelu voidaan aloittaa tämän hallinnon kaaduttua niiden valtioiden kanssa jotka muodostuu hajonneesta Venäjästä. Eikä koko prosessia pidä pelätä sillä se on suurta maailmanhistoriaa kun Venäjän imperialismi kaatuu ja häviää maailmasta. Eikö Euroopassa ole ollut tyhjää vuoropuhelua koko Ukrainan sodan ajan - ja yksi tekijämies - Zelenkyi.
Se on kummallista että vaikka olen ollut meren kanssa tekemisissä alle 10 kertaa - purjeveneessä kerran ja moottoriveneessä muutaman kerran ja meren rantakallioilla useammin - ja järvien, lampien, jokien ja purojen kanssa tekemisissä jatkuvasti. Niin meri kiinnostaa taiteeni kohteena paljon enemmän. Sisämaan vesistöissä kiinnostaa enemmänkin talvi ja usvaiset ja auringonnousun aamut. Sisämaan vesistöt on runollisia - meressä karskia syvältä nousevaa voimaa. Sitäkin kun valtava vesimassa velloo ja lainehtii kahden kalliosaaren välissä. Minun pitäisi oikeastaan asua nimenomaan Itämeren äärellä
