Analysoidaanpa kolmen rock bändin menestystekijät - yhteiset sellaiset.
Beatles, Rolling stones, Creedence Clearwater Revival.
Beatles
1. Karkeat kitarasaundit - hyvät jo itsenäisinä merkittävät kitaramelodiat
2. Selkeät laulumelodiat
3. Loistava rumpali
4. Hyvä yhteislaulu tuon kaiken päälle.
CCR
1. Karkeat saundit niin kitarassa kuin laulussakin
2. Hyvät melodiat
3. Harkitut rummut
4. Kokonaisuudessa niukasti tavaraa mutta kaikki merkityksellisiä.
Rolling stones
1. Harkitut kitarat
2. Hyvät melodia
3. Hyvä laulu
4. Vähän aineksia mutta sisältöä.
Kaikilla noilla on yksi ratkaiseva piirre - biisit ovat selkeitä rajattuja kokonaisuuksia jotka ovat pelkistettyjä karkeita mutta keskenään kommunikoivia osiltaan.
Ne ovat kuin hyvä maalaus jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen - menettämättä yksilöllisyyttään kokonaisuudelle. Ja jossa ei ole mitään liikaa - sillä osatelijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen efekti heikkenee - jos tuodaan jotain lisää joka kuitenkaan ei tuo mitään lisämerkitystä kokonaisuuteen - joka on sovittajien pahin virhe. Lisäksi nuo kokonaisuudet ovat sujuvasti eteneviä ja helposti seurattavia ja muistettavia eivätkä brassaile kenenkään virtuositeetilla vaan ovat nöyriä kokonaisuudelle.
Beatlesin biisit ovat korostuneesti tuollaisia. Mutta esimerkiksi Shocking bluen Venus on hyvä esimerkki oleellistavasta sujuvasta biisistä.
Lisäksi nuo bändit ei juutu mihinkään kliseisiin - jotka syö lopulta kaiken muun niin kuin virtuoosibrassailukin. Ja kliseet ovat todiste kunnianhimottomasta laiskuudesta - "kyllä se ihmisille kelpaa" - mutta ei kysytä "kelpaako se minulle itselleni".
Yksi klisee pilasi ja pysäytti 70-luvulla kaiken sen hyvän kehityksen mikä oli siihen asti ollut päällä - helposti tehtävä jumputtava diskopaska joka söi rock musiikin hyvät eväät. Sitten tuli synteettiset äänet ja kitaraefektit jotka söi tähteetkin 60-luvun herkuista. Ja sittemmin onkin tuotettu lähinnä yhtä tyhjän kanssa.
Seurauksella - ja todisteena edellä sanotulle - että 60-luvun musaa kuuntelee - mutta nykyinen kevytmusiikki on mitätöntä.
Tähän väliin on hyvä sanoa että edellä sanotun hyvän musiikin hyvien kokonaisuusbiisien edustajia ovat muös valtaosin Toivo Kärjen tekemät ja sovittamat laulut.
Ja - yllätys yllätys - tangot. Ne on sekä argentiinalaisina että Suomessa tehtyinä tangoina loistavia kokonaisuuksia Beatlesin biisien tapaan ja monet jopa herkullisempia - koska ne on täynnä oleellistettuja herkullisia käänteitä.
Ugh - olen sanani sanonut mikä on hyvää kevyttä musiikkia - ja miksi.
Hm - aivan rupesin kaipaamaan suomaisten tangojen melodista vaiherikkautta - missä kaikki on kohdallaan - eikä mitään liikaa. Ja varmasti en kaipaa onemanband kitararämpytyksiä missään tilanteessa. Ne ovat kevyen musiikin julkisen esittämisen syväsukelluksia. Nolo päätepiste sille mihin rock musiikki on alentunut.
Kommentit