Keskustelun ei pitäisi keskittyä aseisiin vaan kiusaamiseen ja muuhun henkiseen väkivaltaan - joka tässäkin kouluampumisessa pitäisi tuoda avoimesti julkisuuteen - mitä henkistä väkivaltaa poika oli joutunut kokemaan - ja minkälaiseen umpikujaan joutunut ja miksi - että päätyi laajennettuun itsemurhaan. Ilman tällaista julkista keskustelua ei asiasta opita kunnolla mitään. https://yle.fi/a/74-20240056
Tekstit
I do not consider Rembrandt to be visual reality cooying art, i.e. a copy of reality, but an improved version of reality. Same with Edelfelt - that although it looks real and although it is more than real and better than reality - it is not the kind of reality that is found in naturalistic reality copying visual art. Thus, one can say that art is, from one point of view, an improved copy of reality that resembles its creator.
Minä en pidä Rembrandtia näköistaiteena eli todellisuuden kopioimisena vaan todellisuuden paranneltuna versiona. Samaa Edelfelt - että vaikka se näyttää todelliselta ja vaikka se on enemmän kuin todellista ja parempaa kuin todellisuus - niin sellaista todellisuutta se ei ole kuten näköistaiteessa on. Siten voi sanoa että taide on yhdeltä kantilta tekijänsä näköistä todellisuuden paranneltua kopiointia.
Onkohan hyvä tehdä tämmöinen ero itsekeskeisyyden ja itsekkyyden välillä. Mihin sijoitut. Itsekeskeisyys-itsekkyys nelikenttä. 1. Itsekeskeinen plus itsekäs on narsisti pahimmillaan sosiaalisesti manipuloiva oman edun jyrääjä 2. Itsekeskeinen mutta ei itsekäs - tunnistan tässä itseäni 3. Ei itsekeskeinen mutta itsekäs - voisi luonnehtia sosiaalisesti näkymättömäksi ahneeksi, keskittyy itsensä sijasta rahan ja tavaran ahnehtimiseen 4. Ei itsekeskeinen eikä itsekäs - voisi sanoa että sekä sosiaalisessa näkyvyydessä että pyyteellisyydessä näkymätön.
Maailmassa on monessa asiassa ollut jo vuosikymmeniä ASIOIDEN LATISTUMINEN NARSISTISELLE KESKINKERTAISUUDEN TASOLLE. Politiikassa mm persuilmiö - puhutaan ihan älyttömiä ja mitään kritiikkiä kestämättömiä höpinöitä. Jälkiaaltona postmodernismin aatteelle - että suurten tarinoiden aika on ohi. Ja saatiin tilalle persujen tapainen poliittinen filosofia ettö jokainen älytön asennemöläys on suuri kertomus - jolla pääsee eduskuntaan. Anna mun kaikki kestää. Niitä möläyksiä kun riittää. Ja on tuolle trendille älykkyyden Gaussin käyrään perustuva hyvä keksimäni nimikin. Narsistinen keskinkertaisuuden tyrannia.
Nyt on pakko esittää aika arka toteamus ja siihen perusteltu päätelmä. Vaikuttaa siltä että monille luovuuskysymys on arka ja traumaattinen - ja että siksi luovuus halutaan yleistää kaikkeen - niin että Mozartin ja Shakespearen luovuus on yhtä kuin lisäänkö ruokaan suolaa vai pippuria. Ja sitten johtopäätös - ei yhteiskunnassa mitään käsitettä voine perustaa sille - että jonkun ominaisuuden - faktan - kuten luovuuden määritys rakentuu sille että se on joillekin traumaattinen ominaisuus. Siitä nimittäin seuraa se että kun varjellaan luovuuden puute -traumatusoituneita - niin sillä perusteella vähätellään ja loukataan aidosti luovia - hengessä "se on luovien vika että minä en ole luova". Eihän sellaista järjettömyyttä pidä sallia - ja siksi asia pitää käsitellä yhteiskunnallisessa keskustelussa.