Eräässä kommentissa mainittiin että tuo maalaukseni on keskeneräinen. Se tuo esiin yhden mielestäni tärkeimpiin kuuluvaan funktion taiteen kaikissa lajeissa. Sen että hyvä taide ei selitä ja luo kaikkea loppuun saakka. Vaan antaa katsojan, lukijan, kuuntelijan, kokijan itse asettua keskeneräisyydellä taiteen toiseksi luojaksi. Niin että loppuun saakka merkityksiä selittämätön keskeneräisyys on ikäänkuin syötti jonka taiteen vastaanottaja nappaa - ja vie siten teoksen omiin fantasioihinsa illuusioihinsa tunteisiinsa kokemuksiinsa. Hyvä taide on siis kahdenvälistä - taiteilijan ja vastaanottajan välistä - luovuutta. Jolloin kaiken loppuunsaakka tekevä naturalistinen selittäminen tappaa tuon vastaanottajan luovuuden mahdollisuuden. Ja syntyy vastaanottajassa tunne - tuo näyttää todelta - entä sitten - minä näen todellisuutta tarpeeksi jo todellisuudessa - pitääkö minun sitä vielä taiteessakin katsoa - ja uskoa se uskottelu että se todellisuuden valokuvan tarkka toistelu m...