Kaupungeissa ollaan jo matkalla kohti autotonta parempaa kaupunkia - mutta ei vieläkään ymmärretä oleellista

Kaupungeissa ollaan jo matkalla kohti autotonta parempaa kaupunkia - mutta ei vieläkään ymmärretä oleellista

 Kun aiemmin ajateltiin että kaikki hyvä seuraa automaattisesti siitä että ostan auton - tyyliin - että kun ostan tupakka-askin niin olen lännenmies - että se lännenmies syntyy siitä kun puhaltaa savut suusta ja keuhkosyöpä on tulossa jo perässä vuosien päässä.

Niin nyt ajatellaan niin - että kun autot poistetaan kaupungista niin siitä seuraa automaattisesti kaikki hyvä - no ei kyllä seuraa.

Kirjoitan nyt asiasta esimerkkinä Tampere - kun Helsinki on kaukana - ja tuntuu niin halvalta - ja maksaa paljon sinne mennä - Tampereelle pääsen vähemmällä rahalla. Mutta halvan tuntu siinä siltikin on.

Tampere on uurastanut keskustansa autottomuuden eteen ja hyvä niin.

Ja kun aiemmin pääkatu Hämeenkatu oli autojen meluisa vastenmielinen ränni - niin nyt siellä vilisee ihmisiä harvakseltaan kulkevien ratikoiden seassa.

Mutta silti siinä on sama olemus kuin autojen rännissä.

Ihmiset menossa jostakin jonnekin - mutta ei sinne missä ovat menossa - eli Hämeenkadulle. Hämeenkadulla kuin Tampereen puistoillakaan ei ole muuta kuin läpikulkuväylän luonne,

Hämeenkatu kävelijöineen on sama edelleen kuin autoineenkin - ilmauksena rahan perässä juoksevien kaupunkien  ydinolemuksesta.

Ihmiset juoksemassa rahan perässä - yrittäen itse kukin saavuttaa oman henkilökohtaisen burn outinsa joka on vielä jonkun vuoden päässä - ihan niin kuin aineeton arvotyhjyyttä nykykapitalismi haluaa kun annat kaikkesi kapitalismille.

Niinpä Tampereen Hämeenkatu uudenlaisena ilman autoja on - kuin uusi asunto kiiltävinen lattioineen - ilman yhtään huonekalua - ilman kodikkuutta - ei sitä että tämä on paikka jossa voin olla minä ja viihdyn eikä minun tarvitse juosta minnekään minkään perässä.

Tampere ei siis ole "kalustanut kodikkaaksi" Hämeenkatuaan millään tavalla.

Ensinnäkin - kaupunkikodikkuuden henkisimpiä ytimiä on se - että lapset voivat siellä leikkiä - eikä sen tarvitse olla huvipuisto - pienikin aarin alue joka kertoo lapsille - tuo on meille leikkipaikka - vie heidät sinne - ja kyllä he leikkinsä keksivät. Eikä sellaisia näy Hämeenkadulla missään. Hämeenkatu on aikuisten paikka.

Toiseksi - missä Hämeenkadulla on sosiaalisuus - ihmiset kulkee siellä eksyneen näköisinä - koska eivät löydä sieltä sosiaalista kotiaan - missä he voivat olla sellaisia kuin ovat - tarvitsematta maksaa siitä mitään.

Ja yhtälailla kun kapitalistit on pilanneet kaupunkien olemuksen tekemällä siitä ihmisten juoksuradan ihmisten saada kapitalismikunniakkaasti kiinni oman burn outinsa - ollakseen kunnon kaikkensa antanut kapitalistinen kansalainen. Niin yhtälailla kapitalismi on pilannut sosiaalisuudenkin - pitää maksaa että voit olla sosiaalinen - kahvista, oluesta.....

Sosiaalisuudesta on tehty Suomessa maksullista - et istu siinä jos et osta mitään. Ja minkä ostat esimerkiksi kahvin ja pullan nautit nopeasti että uudet asiakkaat pääsee tilallesi. Kaljaa ostaessasi saat istua pidempään ja vaikka kuinka kauan - sillä me tiedämme sosiaalisuuden maksulliseksi tehneenä että ostat kohta lisää kaljaa.  

Mutta sitten tiedetään esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella THL - että näin on maksullisesta sosiaalisuudesta tehty suomalaisen alkoholismin kapitalistinen perusta ja syy kaupallistamalla sosiaalisuus kaljan ostopakolla.

Ja kolmannenkin ydinasian hyvästä aineettomien arvojen kaupungista ovat - mukaan lukien Hämeenkatu - kapitalistit pilanneet - kieltämällä tai tekemällä maksulliseksi kulttuurin. Ei Tampereella saa laulaa, soittaa, tanssia, esittää näytelmiä kuka vaan missä vaan edes puistoissa - kun kauan kauan sitten se kaikki kuului asiaan vanhoilla italialaisilla kaupungin toreilla joissa oli kaivo.

Jo ennen kuin entinen jääkiekkopomo tuli nykyiseksi pormestariksi - oli Tampere restriktiivisen vihamielinen vapaalle kulttuurille - ei katusoittoa. Etenkin syystä kun kahden jääkiekkojoukkueen kaupunki oli ja on edelleenkin ja pannut massiiviset resurssit siihen että ihmiset tulee ja tuo rahansa urheilulle - joka mahdollisuus pitää estää kulttuurilta - tuon pyrkimyksen ollessa maailmanlaajuinen ja luisunut epäeettisyydellä läpimarinoituna sille tasolle myös maailmanlaajuisesti Suomen lisäksi - että urheilu sukeltaa kerta toisensa jälkeen pyykkikoriin - löytääkseen sieltä - puhtaita vaatteita - ei löydä. Varsinaista epäeettisyyden kierrättämistä siis - etsitään joku puhtaalta vaikuttava vaate pyykkikorista ja palautetaan se käytön jälkeen - pyykkikoriin - josta joku taas ottaa sen käyttöönsä.

Näin on siis Tampere muiden sinänsä kiitettävästi autoilusta irti pyristelevien kaupunkien tapaan edelleen samassa tilanteessa "kaupunki on ihmisten oman henkilökohtaisen burn outinsa kapitalismikunniallisen saavuttamisen juoksurata". 

Mitenkä se muistuttaakaan venäläisen sodankäynnin ihmisaaltojen ajamista vastustajan tykistötuleen - heidän saavuttaakseen isänmaallisen kunnian täyttymyksen elämälleen.

Sellaista se on kun kapitalismi ei ymmärrä aineettomia arvoja, ihmisarvoa ja ihmisarvoista elämää.

Kannattaisi jo ymmärtää että kapitalismi ja sen seurauksena talouselämä ja sen seurauksena sosiaaliset yhteisöt kaupungeista pikkukuntiin - on pahassa ja syvässä identiteettinsä ja tarkoituksensa kriisissä.

Kannattaa muistaa että Putinin agressiivinen imperialismi edustaa mädännäisintä kapitalismin tasoa - jonka perässä ja samalla kehitysuralla roikkuu ne kapitalistit jotka käy kauppaa Putinin Venäjän kanssa - kaupallistaen sen tuhon tuloikseen jota Putin kaikille mahdollisille asioille maailmassa aiheuttaa - aloittaen tällä kertaa Ukrainasta.

Ps. Onko käynyt mielessä että lapset ja nuoret ehkä joutuu olemaan liian aikaisin ja väärällä tavalla aikuisia kaupunkien kaduilla - kun he eivät voi olla kaupungilla ikänsä mukaisesti lapsia ja nuoria ja leikkiä keskenään.