Suuri vaalikeskustelu jätti input-output ja box niiden välissä vaikutelman - puolitiessä-Suomen tyypillisenä ilmiönä

 Suuri vaalikeskustelu jätti input-output ja box niiden välissä vaikutelman - puolitiessä-Suomen tyypillisenä ilmiönä

Että asia kuin asia kysyttiin inputtina - niin aina se päätyi selittelyyn sitä mitä siellä boxissa tapahtuu - mutta outputtia ei löytynyt oikein mistään asiasta.

Kuva on sikäli lohdutonta sillä Suomen poliittinen keskustelu on jatkuvasti samaa milloin minkin asian kanssa - mutta itse ratkaisukeskustelu ja sen läpivieminen jää puuttumaan.

Eikä yhdessäkään presidenttiehdokkaassa ilmennyt ratkaisuvaativuutta.

Pitäisikö Suomelle antaa uusi nimi - puolitiessä-Suomi.

Ainoa paikka missä Suomen politiikassa esiintyy ratkaisuvaativuutta taitaa olla hallitusneuvottelut - ja siihen se sitten jääkin. Jatkuvaan inbox kuvailuun muussa politiikassa.

Kas kun ei oikeuskansleri koskaan puutu asiaan - että nyt tämä vitkuttelu ja jahkaaminen saa riittää.

Kukaan ei boxissa tuo esiin ratkaisukeskeisyyttä - eikä ratkaisua - joka asettuu jännitteiseen suhteeseen boxia sisälltäpäin selittelevät boxissa harhailijat - jolloin ei aseteta heitä sen eteen että sieltä boxista pitää tulla ulos outputin kanssa - jolla on yhteys inputin lähtökohtaympäristöön - ja erityisesti ei aseta ketään siihen jännitetilanteeseen - että tässä on minun outputratkaisu, mikä sinun on - ja ei synny sitä julkista demokratialle tärkeää kiistelyä - jossa kilpaillaan siitä kenen ratkaisu on perusteltuna ja perusteluvertailuiltaan paras.

Ja niinpä suomalaisille poliitikoillle ja politiikalle käy niin - että kun heidät vie inputin kanssa sinne boxiin - niin he eksyy sinne sen toimintaselittelyineen eikä pääse sieltä outputratkaisuineen ulos.

Hjallis Harkimo on käsittääkseni ainoa tämän menettelytavan ymmärtämättömässä ymmärtämisessä joka implisiittisesti ymmärtää sen kun hän hokee ettei ymmärrä - sillä se sisältää sen sanoman - että meidän pitää tehdä joku ratkaisu. Jota hän muistaakseni on myös hokenut.

Mutta boxissa harhailevat eivät halua kuullakaan siitä - sillä he eivät halua kohdata riskiä nimeltään ratkaisun epäonnistumisen riski.

Ja samalla he työntää syrjään sen realiteetin että sellaista ratkaisua ei ole olemassakaan jossa ei ole riskiä. 

Ja siksi nämä boxissa pyörivät selittelijät eivät käytännössä tee mitään.

Ja tätä täydentää Suomen kansan äärityperyys - että he vaikenee onnistumiset olemattomiin ja jaksaa muistuttaa ikuisesti virheistä - joka takaa saatana sen että ne poliitikot pysyykin siellä boxissa pyörimässä - ja sinne pääsee yhä enemmän sellaisia joilla ei ole mitään annettavaa ratkaisuoutputiin vaan ovat pelkkiä populistipellejä.

Hjallis Harkimosta jäi kirkkaana mieleen kaunis piirre kun hän sanoi Marinin hallituksen alkutaipaleella että antaa heidän yrittää. Joka hallitusohjelma meni varmaan pieleen korona iskun ja peto Putinin takia. Että sitten pitikin lennosta - ja vauhdikkaasta sellaisesta - sorvata kriisihallitusohjelmaa toisensa perään - jota asiaa typerä Suomen kansa ei typerän median kanssa käsitä.

Se Hjalliksen asenne on oikea asenne - antaa ihmisten yrittää ja katsotaan sitten outputin perusteella oliko se yritys hyvä.

Muuten Harkimo on aivan liian yritysoikeistolainen ajatuslähtökohdiltaan.