Onko psykiatria menettänyt normaalius validiteettinsa ja politisoitunut ADHD diagnooseissaan
Onko psykiatria menettänyt normaalius validiteettinsa ja politisoitunut ADHD diagnooseissaan
Liian utelias, liian energinen, liian paljon sohvaperunasuomalaisuutta häiritsevä - pienennetään minuutta - tulee ADHD-duagnoosirajauksella identiteettileikattu vanki - diagnostiikan näkymättömän psyykkisen jalkapannan elinkautisvanki.
Yle
" Väisänen kokee, että hänen lapsuuden vilkkautensa oli vain ohimenevä vaihe.
– Miksi pitää heti diagnosoida jokin häiriö, jos on lapsena vilkas ja utelias? Tuntuu, että estetään olemasta lapsi ja pienennetään sitä lapsen omaa minuutta, Väisänen sanoo...
ADHD:n Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajan, lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan muut haasteet voivat jäädä huomaamatta, jos keskitytään vain ADHD-oireisiin.
– Otetaan ADHD-epäily huomioon, mutta kartoitetaan samalla, onko oppimisessa vaikeuksia, perhetilanteessa huolenaiheita, stressiä, traumakokemuksia sekä jäävätkö uni ja liikunta vähäisiksi, Puusjärvi toteaa. ......
Grafiikka näyttää, kuinka ADHD-lääkkeiden käyttäjien määrä kasvoi erityisesti korona-aikana. Kun vuonna 2019 käyttäjiä oli noin 41 000, vuonna 2022 heitä oli jo lähes 83 000. Käyttäjien määrä on siis kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. "
Eikö tämän covid ilmiön pitäisi herättää kysymys - että onko ADHD eräänlainen yhteiskunnan oman resiliessikyvyttömyyden torjuva roskakoridiagnoosi.
Diagnostinen harhalaukaus sille - että ihmiset ihan normaalisti reagoi huolella ja ahdistuksella siihen mitä korona tullessaan toi kuten nopeita kuolemaa perusterveillekin ja toimintakykyä vuosiksikin lamaavaa long covidia.
Joten yleisdiagnoosiksi jää diagnostiikasta - että paketoidaan yksilöiden syyksi ja elinikäiseksi diagnostikkaleimaksi se - että psykiatria ei osaa eikä edes yritä luokitella yhteiskunnan ilmiöitä kuten covid tai koulun kiusaamistilanne tai kunnan sosiaalisuuden yksilöpaine tai perhetilanne - niiden aiheuttaman yksilöstressin mukaan.
Vaan psykiatrinen yksilödiagnostiikka vakioi yksilön ympäristön ottamatta sen vaikutusta häneen huomioon, ei luokittele sitä esimerkiksi paineinen, jatkuvasti stressaava, yksilön kykyihin ja persoonaan nähden alistimuloiva jne jne.
Vaan kuittaa itse vakioimansa yksilön ympäristön vaikutuksen pelkällä sen vaikutuksella yksilöön ja yksilödiagnoosilla ADHD - erittelemättä mitenkään mikä se ympäristö on - ja palaamatta normaaliuden lähtöruutuun - että totta helvetissä ihminen reagoi tähän asiaan näin.
Että onkin kadotettu normaali terveen maalaisjärjen taju siitä että mikä on normaali reaktio asioihin - ja kun se on menetetty - niin voidaan heitellä mitä tahansa diagnooseja kun ei käsitetä enää mikä on ihmisen normaali reaktio mihin asioihin tahansa - oli se reaktio kuinka häiritsevä tahansa. Ja sitten tartutaan siihen sosiaaliseen häiritsevyyteen - otetaan maallikkoääliö lähtökohta asiaan " noin häiritsevä ei ole normaalia, sille pitää antaa joku diagnoosi".
Ja sitten psykiatria antaa - häiritsevyysluokituksen, ei yksilön reaktion normaaliusluokituksen - perusteella diagnoosin ADHD.
Joka valitettavasti tarkoittaa kyllä kahta asiaa
1. Psykiatrinen diagnostiikka on menettänyt normaalius validiteettinsa - eli se mittaa vääriä asioita
2. Psykiatrisesta diagnostiikasta on tullut paitsi sosiaalisesti populististista niin myös poliittista - jolloin se antaa validiteettivääristynyttä asiantuntijatietoa poliittiselle päätöksenteolle.
Tässä kohdin ratkaisevaa on kysyä - kuinka usein psykiatrit ja psykologit sanoo asioista - tuo on normaalia - ja millä tavoin he perustelevat normaaliuden.
Jos he eivät osaa perustella normaaliutta sillä että tuossa nimenomaisessa tilanteessa sen paineisuuden vuoksi esimerkiksi on normaalia reagoida noin - jos he eivät näe yksilön reagointia vuorovaikutussuhteessa ympäristöön - heillä ei ole validiteetti ammatissaan kunnossa.
Sehän kaikki tarkoittaa että tehdään mm ADHD diagnoosilla politiikkaa - että kun on liian suuret luokkakoot niin annetaan yksilöille ADHD diagnoosi. Kun liian suuri luokkakoko saa heidät levottomiksi.
Tai kun on täysin normaalia että jotkut lapset tarvitsee jo psyykkisesti enemmän opettajan kaveruutta tai neuvoja ja kun siihen ei kyetä - vakioidaan taas yksilön ympäristö POLIITTISESTI normaaliksi ja annetaan - ja jaellaan määrärahojen sijaan ADHD diagnooseja - että saadaan poliittisesti miljardit Turun junan raiteisiin.
Olen usein ihmetellyt miksi psykiatrit ja psykologit vaikenee täysin kaikista maailman ongelmista - että heillä ei ole mitään halua mihinkään yksilöä laajempaan sosiaaliseen interventioon.
Syyhän saattaa ollakin se - edellä sanotun valossa - että Suomen psykiatria ja psykologia saattaakin olla läpipolitisoitunutta.
Peruslinjanaan - sopeutetaan yksilöä ympäristöönsä diagnoosiheittojen kuten ADHD tasolla - mutta ei yhteisötasoa yksilöön.
Että yhteisö on vakioitu psykiatriassa ja psykologiassa aina hyväksi ja oikeaksi olevaksi - ja että se vika on aina yksilössä - otsaan tatuoitua ADHD-diagnoosia myöten.
Kommentit