Pitäisikö sellaisilta suvuilta poistaa aateluus - joissa niin kovin jalot tunnuslauseet eikä niiden velvoittavuus näy juurikaan - vaan koko aateluus on pelkistynyt ylimieliseksi talousetujen tavoitteluksi
Pitäisikö sellaisilta suvuilta poistaa aateluus - joissa niin kovin jalot tunnuslauseet eikä niiden velvoittavuus näy juurikaan - vaan koko aateluus on pelkistynyt ylimieliseksi talousetujen tavoitteluksi - ja kaikenlaiseksi demokratian, yhteiskunnan ja kansantalouden manipuloimiseksi valta-asemiensa ja median kautta palkallaan maksettujen toimittajien kautta - velvoittavuudella - " yhteiskunta on velvollinen lappamaan meille aina vaan enemmän rahaa - meillä olematta mitään aateluuden velvoittavuutta mihinkään mitä voisi jaloudeksi kutsua".
Onko aateluuden jalous ruostunut käyttökelvottomaksi - jolta pohjalta aateluus pitää poistaa niiltä suvuilta jossa jaloutta ei missään näy.
https://yle.fi/aihe/a/20-67600
Sama koskee kuninkaallisia - eikö senkin instituution ole instituutiona aika unohtua historiaan.
Wikipedia:
" Aateli tai aatelisto on yhteiskuntaluokka, joka esiintyy lukuisissa kulttuureissa, jossa on virallinen aristokratia. Aatelisto on tavallisesti luokiteltu heti kuninkaallisista seuraavaksi vallitsevaksi luokaksi. Aatelisto tarkoittaa syntyperänsä, maaomistuksensa ja osin myös ansioidensa perusteella etuoikeutettua yhteiskunnan kerrosta.
Euroopan aateli oli keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla ennen kaikkea maanomistaja- ja sotilassääty, ja sittemmin myös ylempi virkamiessääty (virka-aateli). Aatelisto jakautuu yleensä useisiin luokkiin ylimystöstä alhaisaateliin.
Aatelisto nykyisin
Useimmissa maissa aateli on menettänyt valistusajan aatteiden vaikutuksesta erioikeutensa yhteiskunnan siirtyessä monarkiasta demokratiaan. Saksassa muutos tapahtui Weimarin tasavallan myötä vuonna 1919, Itävallassa aatelisto menetti etuoikeutensa vuonna 1920, Italiassa vuonna 1946, Puolassa vuonna 1918 (ja uudestaan 1945) ja Venäjällä vuonna 1917. Norjassa aatelisto lakkautettiin vuonna 1815, ja Tanskan aatelisto menetti erioikeutensa vuonna 1849. Tämän jälkeen aateluus on ollut luonteeltaan lähinnä symbolista.
Suomen aatelistoa ei tasavaltaisesta hallitusmuodosta huolimatta ole varsinaisesti lakkautettu, joskin se on menettänyt erityisasemansa ja kaikki erioikeutensa.[1][2] Itsenäisessä Suomessa ei ole virallisia aatelisia tai aatelistoja, eikä Suomessa siis anneta aatelisarvoja, vaan aatelisuuden ideologiaa ylläpitävät ja harrastavat yksityiset henkilöt ja suvut, jotka ylläpitävät mm. aateliskalenteria. Suomen aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt on lueteltu aateliskalenterissa. Lisäksi Suomessa asuu eurooppalaisten aatelissukujen jäseniä, joiden sukuja ei ole rekisteröity Suomen Ritarihuoneeseen. Ruotsissa ja Suomessa aateliston esimiestä ja puheenjohtajaa on nimitetty maamarsalkaksi.
Kummallinen kysymys. Miksi tulisi lähteä kikkailemaan aatelisarvojen poistamisella, koska eihän aatelissuvulla ja siihen kuulumisella ole merkitystä kuin perinteiden ylläpidossa? Tämän päivän aatelisissa on niin rekkakuskia, myyjää, sairaanhoitajaa kuin yrittäjää, lakimiestä ja lääkäriä. Kyllä heillä kaikilla on oikeus ylläpitää vanhoja perinteitä tai arvoja tasa-arvoisessa Suomessa. On älytöntä lähteä vaatimaan jotakin arvokkaanpaa ihmiseltä, joka hienosta nimestään huolimatta on ihan samanlainen kuin kuka tahansa.
Uusi kommenttiVastaus kommenttiin: #4318705Pitäkööt aateluutensa – mutta jalous tunnus pitää asettaa tekoehdolliseksi.
Nykyään aivan liikaa aatelisia tepasteeraa jonkun erioikeus aateluuden maineen alla vailla mitään katetta tekojen tasolla.
Sukuaateluuden sijaan pitäisikin siirtyä henkilökohtaisen tekoaateluuden myöntämiskäytäntöön – jossa teoin osoitettu jalomielisyys on ansio tulla aateloiduksi – joka aateluus ei periydy millään tavall
