Mikähän melankolisen musiikin pitämisen ja tekemisen takana oikein onkaan

 Mikähän melankolisen musiikin pitämisen ja tekemisen takana oikein onkaan

Ihan automaattisesti tulee mieleen tietysti että ihminen purkaa niissä omia tuntojaan.

Erotukseksi melankolisesta musiikista pitää tietysti todeta että traaginen dramaattinen musiikki ei ole melankolista - se on usein sitä joka kertoo syistä jotka johtaa melankolisen musiikin tarpeeseen.

Ja kun ihminen purkaa melankolisessa musiikissa tuntojaan niin voi sanoa että hän hoivaa itseään.

Mutta sitten voi kysyä miksi slaavilainen musiikki on niin melankolista - siksikö paitsi että on niin paljon ollut aina syitä tuntea murhetta - mutta myös siksikö - kun kukaan ei välitä toisten murheista. 

Että siksikö slaavilainen musiikki kuten suomalainenkin musiikki on niin melankolista - koska ihmiset tuntevat tarvetta hoivata sillä itseään - kun kukaan muu ei välitä niin edes melankolinen musiikki - ja että sitä niin paljon tehdään kun sille on piittaamattomassa emotionaalisesti kylmässä ympäristössä niin paljon kysyntää.

No miksi sitten esimerkiksi Suomen naapurissa Ruotsissa on paljon iloisempaa musiikkia - siksikö että sielläkin olisi murehtimisen ja itsensä hoivaamisen tarvetta musiikilla - mutta se peitetään iloisella musiikilla - Chaplinin Smile laulun sanojen tapaan "Smile, what's the use of crying". Mikä kylmä laulun lause se onkaan.

Joka herättää kysymyksen onko Ruotsi ja Yhdysvallat emotioonaalisesti kylmempiä maita kuin Suomi kun niissä ei oikein siedetä murheensa suremista melankolisen musiikin keinoin.

Mutta kun freudilaisittain murheet eivät jätä rauhaan niin sitten kun ne tukahdutetaan eikä suvaita tilaa melankoliselle musiikille niin melankolia muuttuu aggressiiviseksi musiikiksi, tulee heavy rock ja rap ja kaikki musiikilliset muut katkerat purkaukset.

Mutta auttaako melankolinen musiikki tai aggressiivinen rock murheisiin - ei auta - lievittäähän se ja saahan ihminen kokea oikeutettua itsesääliä melankolisessa musiikissa.

Mutta kun musiikki ei puhu asioista asioina ja niiden tunteista tunteina niin asiat ei muutu miksikään - siksi murheista pitäisi puhua ihmiseltä ihmiselle ja asioita muuttaa parempaan suuntaan että melankolia vähenisi ja tulisi iloisemmat laulut.

Mutta - nykyeettisessä ja umpisokeassa ja -kuurossa maailmassa ei näytä siltä että melankolisen musiikin tarve vähenisi. Pahuus ja itsekkyys jyllää edelleen.

Joten - hoivatkaa itseänne melankolisella musiikilla kun ette emotionaalisesti kylmien ihmisten maailmassa muuta voi.

Vai voisitteko ?

Voitte - alatte vaatia asioihin eettistä muutosta.