Suomella oli harvinainen ehkä lajissaan ainoa kokemus historiassa joka nostatti positiivisen varautumisparanoian kaikkeen mahdolliseen pahaan

 Suomella oli harvinainen ehkä lajissaan ainoa kokemus historiassa joka nostatti positiivisen varautumisparanoian kaikkeen mahdolliseen pahaan - kuten tuossa median jutussa esitetään

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/87cb98cf-5a1c-4e25-986d-8207245f594a

1. Suomi oli Talvi- ja Jatkosodassa puolustuksen ja itsenäisyyden romahtamisen partaalla josta juuri ja juuri selvittiin

2. Suomi odotti apua ja sitä luvattiinkin mutta Talvisotaan sitä ei saatu ja Jatkosotaan vain jossain määrin Saksalta - Suomen ainoa apu oli erityisen kylmä talvi johon suomalaiset olivat tottuneet, venäläiset eivät

3. Suomalaisilla oli riittämätön aseistus jota saatiin eniten lisää kun venäläisiä motitettiin ja tuhottiin - muu varustus oli usein niin että monille sotilaille ei ollut aseen lisäksi antaa kuin Suomen armeijan kokardi heidän omaan karvalakkiinsa

4. Suomalaiset joukot koottiin paikkakunnittain - joka nostatti taisteluhenkeä ja haavoittuneista huolenpitämistä ja kotipaikkakunnan yhteistä surua kaatuneiden vuoksi.

5. Suomalaiset eivät hävinneet yhtään taistelua mutta hävisivät sodan.

6. Rauhansopimuksessa Suomelle kaatui valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle - joka kolminkertaisti sen vääryyden mitä koko hyökkäys Suomeen oli  alueluovutuspakkoineen rauhansopimuksessa - ja naulasi suomalaisten mieliin kuvan venäläisistä äärimmäiseen epäreiluuteen kykenevänä kansana.

Mutta sotakorvauksistakin suomalaiset ottivat itselleen voiton - Suomi kehittyi niiden vuoksi nopeasti moderniksi raskaan teollisuuden maaksi jota tuskin muuten olisi sitä vauhtia tapahtunut.

Näin ollen Suomi joutui suorastaan sarjatulen omaisesti tilanteisiin - joiden keskeinen sanoma oli.

Meidän on selvittävä tästä omin voimin.

Ja selvittiin - komeasti kaikilla mittareilla mitaten maailman korkeimmalle kehittyneimmäksi maaksi mukaan lukien maailman onnellisin maa jo viisi vuotta ja luultavasti vielä maailman diplomaattisestikin kyvykkäinkin maa. Ainakin mitaten miten hankalan naapurin kanssa on jouduttu elämään. Joka on osoitus siitä että on älykkyyttäkin siihen sarjavastoinkäymisistäkin kehittynyt - jota ei varmasti synny katukahviloissa eikä drinkkilasi kädessä beachillä maatessa.

Kun taas itärajan takainen Venäjä kompuroi rappioituen vuosikymmeniä ja nyt peto Putinin johdolla pudoten täydellisen katastrofin luisuun - yhdestä ainoasta syystä - että venäläiset eivät valtiona, kansakuntana ja kansana ole koskaan oppineet korkeaeettisyyttä vaan ovat rypeneet epäreiluudessaan koko ajan joka vie heidät myös Ukrainan sodassa tuhoon ja lopulta Putinin hallinnon kaatumiseen ja luultavasti Kremlin muurienkin murtumisen jälkeen keskushallinnon romuttumiseen ja Venäjän hajoamiseen aidosti itsenäisiksi valtioiksi.

Venäjä siis sitoi kännipäissään kenkiensä nauhat toisiinsa ja koetti kävellä eteenpäin - näin vertauskuvallisesti esittäen.

Suomalaiset siis oppivat sarjatulella saamistaan ongelmista - varaudu kaikkeen - älä koskaan anna periksi.

Samaa henkeä oli myös Marinin nuorten naisten kohta tiensä päättävässä hallituksessa joka otti välittömästi Marinin tultua pääministeriksi iskun toisensa jälkeen koronasta alkaen vastaan - tavalla johon kukaan ei olisi uskonut niin nuorten naisten kykenevän tekemään - teko josta he neljä nuorta naista ansaitsevat eduskuntatalon eteen neljän naisen pronssisen tai teräksisen näköispatsaan. Teräsnaisten ryhmäpatsaan.

Osoituksena siitä että - NAISET - NUORINA - kykenivät tekemään pienemmässä mittakaavassa sen - minkä heitäkin yli kymmenen vuotta nuoremmat miehet kykenivät tekemään aiemmin sodissa.

Mutta median jutussa historioitsija esittää katteettoman toiveen että mikä maa tahansa kykenisi samaan ongelmia ennakoivaan positiiviseen paranoiaan. 

Ei kykene - sillä siitä mukavuudesta missä moni kansakunta elelee - ei heitä voi mitenkään millään simulaatiollakaan tempaista siihen mihin Suomi joutui sodissa ja sen jälkeen joka asiassa - mukaanlukien sekin maailmassa ainutlaatuista että kaikki evakot luovutetuilta alueilta asutettiin Suomeen niin - siis uskomattomana kansallisena empatiasuorituksena - että heille annettiin pala maata muilta suomalaisilta ja rakennettiin myös tyyppitaloina ns rintamamiestaloja. Ja nekin jälleen ihan itse - meidän on selviydyttävä itse emmekä saa antaa periksi.

Ja tämän kaiken päälle nykyhetkestä sekin vielä että pääministeri Sanna Marin nousi maailmankuuluksi politiikan tähdeksi.

Suomella oli raskas tie nousta siihen mihin noustiin ja siitä opittiin itse tekemään.

Ja rajan takana Venäjä tuhoaa itse itseään ihan itse itselleen kehittämällä eettisellä rappiolla - joka on täysin heidän omaa syytään. Eikä kenenkään muun.

Jos minkä kansan niin venäläisten pitäisi mennä itseensä.

Mutta lopuksi vielä tämä asia.

Pitäisi perustaa kansainvälinen instituutti - joka tutkisi psykologian, psykiatrian, sosiologian ja poliittisen tutkimuksen menetelmin - rinta rinnan - mitä Suomessa ja Venäjällä tapahtui niissä itsessään ja suhteessa toisiinsa kautta vuosisatojen tähän päivään saakka.

Siitä saataisiin mittavaa tietoa psykologiasta ja etiikasta eri kansakunnissa - dimensioita ja mittareita millä hahmottaa eri valtioiden ja niiden kehitysprosessin etiikkaa ja psykologiaa.

Semmoinen olisi helposti organisoitavissa vuosisatakohtaisiksi tutkimusprojekteiksi.

Käsittääkseni sellaista ei ole tehty koskaan.

Ja nyt sen perusteella mitä tässä esitin on se mahdollista kahden vastinparin Venäjän ja Suomen yhteisen historian rinnakkain kuljettamisen avulla tehdä.