Keskituloisten ja vientiyritysten kansantaloudellisen painoarvon ylikorostaminen tekeekin heistä sekä kansantalouden että ympäristökatastrofien suurimman aiheuttajan

 Keskituloisten ja vientiyritysten kansantaloudellisen painoarvon ylikorostaminen tekeekin heistä sekä kansantalouden että ympäristökatastrofien suurimman aiheuttajan

Tuija Siltamäen loistava kolumni keskituloisista nostatti somea kahtiajakavan keskustelun.

Jossa käytettiin myös argumenttia - että kyllä keskituloisten taloudellisesta hyvinvoinnista pitää huolehtia - sillä hehän verotuksellaan ja kulutuksellaan ylläpitävät yhteiskuntaa - ja pienituloisiakin - sillä pienituloiset ei juuri kuluta eikä maksa verojakaan - joten keskituloisten kansantalouden suurimman talousmassan taloudellisesta hyvinvoinnista huolehtimattomuus leikkaa myös verotuloja  joka on pois pienituloisten sosiaaliturvasta.

Tämä sama argumentti tulee kokoomuksen suusta koskien vientiyrityksiä.

Mutta - tuo dynamiikka ja nimenomaan kokoomuksen vakiohokemat että vientiteollisuus ja keskituloiset elättää Suomen kuten myös kaupungit ja kasvukeskukset elättää Suomen - onkin sekä kansantalouden että ympäristön sitä suurempi ongelma mitä enemmän kaupunkien, kasvukeskusten, pääkaupunkiseudun, vientiyritysten sekä keskituloisten hyvää taloudellista asemaa lisääkin tuetaan. Muiden kustannuksella.

Ja asian kansantalousdynaamiset syyt ovat nämä

1. Pienituloiset - joilta viedään sosiaaliturvakin sen lisäksi että tulot pudotetaan koko ajan alemmaksi niin että yhä enemmän ei edes palkallaan tule toimeen - päätyvät rooliin että heissä ei ole edes kuluttajavoimaa vaan yhä enemmän vaan sosiaaliturvan tarvetta - johtaa siihen että heidän roolinsa kotimarkkinoiden ylläpitäjänä heikkenee joka alkaa ajaa kotimarkkinayrityksiä peruskulutuksen alalla myös konkursseihin etenkin elintarvikealalla - maatiloja lopettaa, kotimainen tuotanto romahtaa, yhä enemmän tulee tuontielintarvikkeita joista riippuvuus tappaa kansantalouden tärkeimmän perustan - sillä että kansantalous alkaa syödä vieraan eikä omasta kädestä. Jolloin Suomi alkaa päätyä elintarvikkeiden omavaraisuudessa Afrikan tielle. Asia kun on niin että mitä köyhempi olet sitä enemmän rahasi menee vain ruokaan. Ja jos aiheutat sen että elintarvikkeiden kulutus on tuontivetoista olet tehnyt suuren kansantaloustyhmyyden.

Näin on tapettu pienituloisilta kotimarkkinoiden elintarvikekuluttajan rooli sillä he syövät sitä yksipuolisemmin ja halvempia ruokia ostaen mitä pienempi heidän ostovoimansa on - ja se on tuhoisaa kotimaiselle elintarviketeollisuudelle. Lisäksi heistä tulee kirpputorikuluttajia - joka sekin tappaa kotimarkkinayrityksiä - koska kirpputoreilta ostetaan tuotteita joiden myynti ei enää hyödytä yhtään tuotantoyrityksiä.

Mutta siinä että pienituloiset ostavat käytettyjä tuotteita - on myös suuri ympäristönsuojelu sekä myös kansantalousmerkitys toisaalta sikäli - että kun he ostavat etenkin käytettyjä autoja ja koneita vaatteiden lisäksi - he ostavat myös jo kerran maahan tuotuja tuotteita joka siis vähentää tuontia kun he eivät ole tuontituotteiden ensiostajia - mutta pienituloisten kulutuksen toisiokäytön ympäristöystävällisyys tulee siitä - että käytetty auto, kone tai vaate ei toisiokäyttöön ostettuna enää lisää ympäristötaakkaa joka olisi tilanne jos pienituloiset ostaisivat uusia tuontitavaroita suoraan tehtailta ulkomailta tuotuna.

Lisäksi pienituloinen matkustaa kotimaassa. Mitä enemmän varallisuutta siirretään pienituloisilta keskituloisille - sitä useammin keskituloiset matkustavat ympäristö- ja kansantaloushaitallisesti ulkomailla.

2. Keskituloisten - taloudellisen aseman kasvava parantaminen johtaa juuri siihen - että heidän kulutuskäyttäytymisensä tuontivetoisuus ja heidän asemansa parantaminen pienituloisten ostovoiman kustannuksella nakertaa suoraan kotimarkkinayritysten ostovoimaa ja aiheuttaa konkursseja. 

Kun aina vaan paremmin toimeen tulevat keskituloiset ja sitä myötä myös kaupungit ja kasvukeskukset aiheuttavat pahan vientivajeen kansantalouteen - juuri sillä - että he ostavat kymmenien tuhansien eurojen uusia tuontiautoja, kuluttavat jopa kymmeniä tuhansia euroja vuosittain ulkomaanmatkoihin - ja yhä useammin liian löysäkätisellä pankkien lainanannolla myös siihen kuin tuloihin nähden ylihintaisiin asuntoihinkin - jolloin pankitkin ovat viemässä ymmärtämättömyttään keskituloisia paapomalla sekä kansantaloutta että ympäristöä turmion tielle.

Suomessa on tehty katala itsepetoksellinen virhe - kun systemaattisesti dynaamisesti pidetään erillään käsitteet tuonti ja vienti - eikä haluta edes sanoa - että jos perhe ostaa pari uutta kymmenien tuhansien eurojen ulkolaista autoa ja panevat jopa kymmeniä tuhansia ulkomaan matkoihin ja asuvat ylikalliissa ylitilavassa ökyasunnossa jonka tyhjyyttä täytyy täyttää tavaroillan - kiitos taas pankkien kansantalousepärealistisen lainanannon - niin tuo keskituloinen ökykuluttava yksi ainoa perhe - siis yksi ainoa perhe - on aiheuttanut kansantalouden tuonti-vienti kansantalousdynamiikassa VALTAVAN VIENTIVAJEEN. 

Jolloin vientiteollisuuden pitää ponnistella rajusti saadakseen oikaistua keskituloisten ökykuluttamisen aiheuttaman valtavan vientivajeen - sillä näitä tuontivetoisia pankkien epärealistisesti ylirahoittamia perheitä ja kotitalouksia on paljon.

Jos keskituloinen yksi ökykuluttaja kuluttaa vuodessa tuontivetoisesti 50 000 euroa ja sellaisia yksilöitä on 100 000. Niin heidän kulutuksensa aiheuttaa 5 miljardin euron vientivajeen. Huh sentään.

Tietenkin nämä keskituloiset ovat samalla myös haitallisen ympäristökuluttamisen suurin ongelma - sillä heidän kuluttamisensa on nimenomaan materialistista ja ihmiskunnan pahin ympäristösynti on materialistiseen kasvuun nojaaminen.

3. Sama kansantalouden viennin ja tuonnin tasapainodynamiikka koskee myös vientiyrityksiä kuin keskituloisiakin - mitä enemmän panemme kansantalouden velkarahaa - ja velkaahan on - vientiyritysten tukemiseen pois pienituloisten tuloista ja kotimarkkinayritysten tukemisesta niin - kiitos taas pankkien kansantalousjärjettömän rahoitusajattelun - sitä enemmän annetaan lupaa keskituloisten, kaupunkien ja kasvukeskusten talousmassan tuontivetoiselle ökykuluttamiselle.

Joka on yhä kauempana sekä terveestä vienti-tuonti kansantalousrealismista kuin myös ympäristörealismista - suorastaan pöyristyttävän lapsellisen tiedostamattomassa tilassa niiden suhteen.

Toisin sanoen - se mitä kokoomus ja oikeisto ajaa talousajattelussaan - on hirmuinen sekä kansantalouden että ympäristön tuhoisuuden tie. Kiitos taas koko pankkisektorin keskuspankkeja myöten jotka ei näytä tiedostavan näitä asioita lainkaan kokonaisvastuullisesti.

Saadaan siis esiin uusi yksilöihin kohdistuva kansantalouden tunnuslukukin - mikä on kunkin yksilön vientivajeen aiheuttamisen tunnusluku.