Kulttuuri-ihmisten on ryhdyttävä globaaliin lähitaisteluun kulttuurin puolesta

Kulttuuri-ihmisten on ryhdyttävä globaaliin lähitaisteluun  kulttuurin puolesta

Kulttuurilla ja muillakin aineettomien arvojen alueilla on globaalisti kolme suurta ongelmaa 

1. Suuret kulttuurialan toimijat vie kulttuurin arvoketjujen tuotoista aivan liian suuren osan - niin että kulttuurin luova lähde luovat ja esittävät taiteilijat voivat taloudellisesti aina vain huonommin.

2. Politiikka kohtelee kulttuuria taloudellisesti yhä vain huonommin leikkauksillaan - vaikka kulttuurin osuus on minimaalinen kansantalouteen kuluina verrattuna teknologiaan. 

Politiikka yrittää työntää kulttuurin ammatista harrastukseksi.

3. Teknologiauskoon syydetään yhä vain enemmän rahaa - vaikka juuri teknologia välineenä on suurin syy kaikkiin ympäristön tuhoihin - teknologia luonnossa on kuin elefantti porsliinikaupassa - lähes kaikki mitä teknologia tekee on luonnolle mutta myös usein aineettomien arvojen ympäristölle haitallista - myös niin että teknologia kahmii kasvavasti rahat kulttuurilta.

Kun sen sijaan kulttuuri on aineettomien arvojen tuottajana luontoa suojelevaa ja ihmisten henkistä hyvinvointia lisäävää - niin ovatko poliitikot niin tyhmiä etteivät tuota huomaa ja ymmärrä - meillä on selvästikin väärät puolueet ja poliitikot vallassa. Sekä ymmärryksen että arvojen puolesta.

Entä mitä tarkoittaa arvoketjun kannalta kulttuurin lähitaistelu omasta asemastaan ja lähikulttuuri.

Se tarkoittaa näitä asioita.

1. Kulttuuriväki purkaa sitoumuksiaan isoihin kulttuuriorganisaatioihin jotka kahmii valtaosan kulttuurin arvoketjun tuotoista niin että kulttuurin tekijät saavat siitä todella vähän.

2. Kulttuurin arvoketjua lyhennetään - tehdään siitä lähikulttuuria - niin että kulttuuria kuluttavan ja maksavan yleisön etäisyys kulttuurin tekijöihin on lyhyt ja raha liikkuu yleisöltä lähes suoraan kulttuurin tekijöille niin että arvoketjun välikäsille ja järjestäjille jää vähemmän rahaa.

Lähikulttuurin tarkoittaessa myös sitä - että suuret artistit kieltäytyvät stadionkeikoista ja tekevät sen sijaan useampia pienempiä keikkoja ihmisiä lähempänä.

Rahan ei saisi sokaista kulttuuria rakastavia menestyneitä artisteja - niin että he eivät muka huomaa sitä että saamiensa jättipalkkioiden takana on se - että he osana kulttuurin nykyistä arvoketjusysteemiä - tuhoavat ja ovat välineitä siinä - että kulttuurin arvoa poljetaan ja tuhotaan koko ajan sillä raa'asti rahastavien ihmisten toimesta.

Toisaalta lähikulttuuria internetin tasollakin on olemassa ainakin Bandcamp niminen toimija - joka tilittää suurimman osan siis n 70 % musiikin myynnistä - ja heti muutamassa päivässä - suoraan artistille. Se on häkellyttävässä ristiriidassa muihin kulttuurin arvoketjuihin.

Ratkaisevaa on siis nyt se.

Että haluavatko kulttuurin suuret kulttuuria rakastavat tähdet - tuhota nykyisen kulttuurin tekijöitä köyhyyteen ajavan arvoketjusysteemin.

Että luodaan uusi reilumpi järjestelmä.

Ja että haluaako suuri kulttuuria rakastava yleisö myös tuon muutoksen.

Jos kulttuurin suuret starat ja suuri yleisö haluavat sitä.

Niin on poliitikkojenkin sitä haluttava ollakseen edelleen poliitikkoja.

Sillä kyllä kulttuuria rakastavat ihmiset rakastaa enemmän kulttuuria - kuin poliitikkoja jotka ei kulttuuria rakasta ja kunnioita.

Kulttuurien arvoketjujen ytimeen täytyy siis nousta se - että niin kulttuurin tekijöitä kuin myös kulttuuria kunnioitetaan ja arvostetaan myös taloudellisesti.

Ihmiset rakastavat kulttuuria enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa - sen ei pidä olla nykyiseen tapaan kulttuurin tekijöille ja kulttuurille raskas taakka - vaan heidän ja suuren yleisön yhteinen jaettu ilo.

Sitä jaettua iloa nyt yritetään kautta maailman niin kahlita kuin tappaakin Afganistanin talibanien tapaan - globaalistikin.