Onko elokuvien leikkauspöydällä yleisesti aivan liikaa pakkomiellettä toiminnallisuuteen.
Onko elokuvien leikkauspöydällä yleisesti aivan liikaa pakkomiellettä toiminnallisuuteen.
Toiminnallisuus näyttää olevan syvyyden ja tunnelmallisuuden negaatio elokuvissa.
En tiedä kuinka pätevänä ajatustani pidetään. Mutta minusta se tuli toteen - taas - kun katsoin Tuntemattoman sotilaan sarjana Yle Areenassa.
Kun elokuvaan verrattuna oli tullut sarjaan runsaasti aikaa - niin se näkyi pitempinä kohtauksina jolloin niihin pääsi hiipimään tunnelmaa ja syvyyttä - joka ei jäänyt toimintaelokuvien tapaan vain lyhyeksi episodiksi vailla mahdollisuutta paneutua.
Vaan nyt kamera pysähtyi useaankin kertaan niin että näyttelijöiden ilmeille jäi ajallista avaruutta ilmaisutilaksi.
Jolloin toiminnallista tehokkuutta korkeammat isommat teemat saivat tilaa - sellaiset joita jää myös miettimään.
Kysymys kuuluukin - onko elokuvien leikkauspöydällä yleisesti aivan liikaa pakkomiellettä toiminnallisuuteen.
Seurauksella - elokuvassa kyllä tapahtuu muttei katsojan korvien välissä.
Kommentit