Opettajat pitää siirtää kasvattajista pelkiksi tiedon ja osaamisen jakajiksi - ja koulun johtajiksi nimetä psykologeja - jotka johtaa tiiminsä kanssa koulun kasvatusta.

 Opettajat pitää siirtää kasvattajista pelkiksi tiedon ja osaamisen jakajiksi - ja koulun johtajiksi nimetä psykologeja - jotka johtaa tiiminsä kanssa koulun kasvatusta.

Opettajien julkea omahyväinen käsienpeseminen julkisesti etoo.

Ja mitä sellaiset kasvatustieteilijät ovat jotka kasvattaa koulussaan sekä kiusaajia että kiusattuja vinoon - ollen muka kasvatuksen ammattilaisia. Kun koko kasvatustiede on vesitettyä keittokirjapsykologiaa. Ja sitten opettajat käy hurskastelemassa koulukiusaamisesta julkisuudessa.

Opettajat pitää siirtää kasvattajista pelkiksi tiedon ja osaamisen jakajiksi - ja koulun johtajiksi nimetä psykologeja - jotka johtaa tiiminsä kanssa koulun kasvatusta. Tiimiin kuuluen ammatinvalintapsykologi, lääkäri, erityisopettajat....

Tästä opettajien kasvatustiedesekoilusta on päästävä. Ei heillä riitä kyky eikä koulutus kasvattamiseen. Psykologeilla sen pitää riittää.

Todellisuutta on että kasvatustiede ja opettajat eivät osaa ja hallitse kasvatusta - jäljet ovat julmat ja pelottavat.

Se että opettajat eivät osaa on ymmärrettävää sillä se että osataan kohdata ongelmalliset oppilaat adekvaatisti edellyttää sekä sekä syvyyspsykologista osaamista että vastaavia terapeuttisia taitoja - eikä niitä synny eikä ole kasvatustieteilijöillä koulutuksessaan. Syvyyspsykologia on vaativa alue eikä siihen kykene kuin harva - mutta nämä harvat voisivat koulunjohtajana ja koulun kasvatustiimin vetäjänä saada paljon hyvää aikaan.

Kasvatustiede ja sitä myöten opettajat on kasvaneet kasvattajina vinoon eikä kasvatusta kannata heiltä vaatiakaan sillä tiedollinen opettaminen on jo tarpeeksi vaativaa ja tärkeää. Suomi tarvitsee saada koulusta ulos terveitä hyviä osaajia. Ja nyt on aivan liikaa toisin.

Se nyt vaan sattuu olemaan fakta.

Ratkaisu koulujen opetus/kasvatus dilemmaan.

Opettajat jakavat tietoa ja vastaavat vain normitason käyttäytymisen ylläpidosta.

Ja kun ilmenee käyttäytymisen normipoikkeama niin opettaja ei syvenny siihen koska kyky ei riitä. Vaan vie sen johtotiimille - joka ottaa normipoikkeaavan käyttäytyjän ohjattavakseen, tekee jatkopäätökset ja opastaa myös opettajaa normupoikkeamakäyttäytyjän suhteen.

On siis selkeästi kaksi erillään olevaa koulun roolia - tiedon jakaminen ja kasvatus ja niiden päävastuut on erillään.

Siinä se.

Tavallisella opettajalla ei ole eikä voi olettaa olevan sitä ongelmien kohtaamissyvyyttä kuin rajallisesti jota normipoikkeamat saattavat sekä strategisesti että.taktisesti tarvita.

Kyse on kuitenkin koulurauhauhasta että opetus voi tapahtua sujuvasti. Siihen taktiikkaan voi kuulua myös kutsunappi hakea häirikkö luokasta pois. Semmoiset taktiikkaapit ehdollistaa häiriköt nopeasti häiriönsä ja ulosheiton korrelaatioon.

Samalla saavutetaan koulurauhaan myös tasaisuus ja saavutetaan sitä mitä koulukin tarvitsee - tiedonjakamisen ja kasvatuksen tehokkuutta.

Ja vaikka häirikkö viedään luokasta ulos hänet voidaan viedä etäluokkaan jossa hänen täytyy suorittaa oppivelvollisuuttaan screeniltä opetuksesta.