Minun kehittämässäni eettis-realismissa postmodernismin relativismi - lue:muista piittaamaton itsekkyys - pysähtyy yhteen ja aivan keskeiseen absoluuttiseen totuuteen kuin seinään
Minun kehittämässäni eettis-realismissa postmodernismin relativismi - lue:muista piittaamaton itsekkyys - pysähtyy yhteen ja aivan keskeiseen absoluuttiseen totuuteen kuin seinään.
Ja se absoluuttinen totuus on se - jokaisella elollisella on elämänkaari joka loppuu vääjäämättä kuolemaan.
Josta tulee eettis-realismini etiikan peruslause yhteiskunnan eettiseksi perustaksi:
Jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari - itseä, muita ja luontoa vahingoittamatta - eli elollisuuden elämänkaarta pitää kunnioittaa ja tehdä kaikki sen parhaaksi koskien kaikkea elollista maan päällä.
Se kaataa siis postmodernismin relativismin.
Postmodernismi näkyy räikeästi ilmastonmuutokseen suhtautumisessa.
Wikipedia:
Postmodernismi (myös jälki- tai myöhäismodernismi) on 1900-luvun puolivälissä kehittynyt länsimainen aatesuuntaus, jonka keskeisiä piirteitä ovat jyrkkä skeptisyys niin sanottuja ”suuria kertomuksia” kohtaan sekä ontologinen subjektivismi. Postmodernissa ajattelussa kielletään ihmisestä riippumattoman todellisuuden sekä objektiivisen tiedon ja totuuden olemassaolo. Järkeä ja logiikkaa ei pidetä yleispätevinä, ja samoin ihmisen käyttäytymistä ja psykologiaa pidetään sosiaalisina konstruktioina eli sosiaalisen ympäristön tuotteina.[1]
Postmodernismi vaikuttaa suuntauksena filosofiassa sekä taiteessa.[2][3] Postmodernismin syntymiseen vaikutti teollistuneen yhteiskunnan muuttuminen toisen maailmansodan jälkeen. Populaarikulttuurin merkitys kasvoi, viestimet muuttuivat ja kulttuuri kansainvälistyi. Puhutaan myös postmodernista elämäntavasta, jossa kulutuksella ja viestintävälineillä on suuri merkitys ja ainekset eri suunnista sekoittuvat – kuten viihde ja korkeakulttuuri.[2] Postmodernin yhteiskunnan on katsottu koostuvan yhä moninaisemmista ja alati vaihtuvista osakulttuureista.[4]
Postmodernismi on monimerkityksinen ja kiistelty käsite.[4] Eri aloilla ja eri teoreetikoilla moderni ja postmoderni tarkoittavat usein eri asioita.[5] Etuliitteen post- tai jälki- sisältävä käsite postmodernismi tarkoittaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta tai tyyliä. Keskeistä on siis käsitys, että modernismista on siirretty uuteen kauteen. Postmodernismista alettiin keskustella 1960-luvulla Yhdysvalloissa kirjallisuuden tutkimuksessa. 1970-luvulla keskustelu postmodernismista siirtyi arkkitehtuurin ja sitten kuvataiteen aloille. Postmodernista filosofiasta alettiin keskustella 1970- ja 80-luvuilla.[6]
Postmoderni taide
Postmoderni filosofia
- Pääartikkeli: Postmoderni filosofia
Postmodernismi on yhdistetty etenkin ranskalaiseen filosofiaan.[4] Keskeinen postmodernismin edustaja on Jean-François Lyotard[10] Modernilla ja postmodernilla voidaan viitata esimerkiksi taloudellisiin, taiteellisiin tai kirjallisiin ilmiöihin. Lyotard kehitteli postmodernismin käsitettä yhdistämään näitä merkityksiä. Postmodernismi suhtautuu arvostelevasti valistuksen ja modernin ”hankkeisiin”. Lyotardin mukaan modernille ajalle ovat olleet ominaisia ”suuret kertomukset” esimerkiksi valistuksen tavoitteista ihmiskunnan vapauttamiseksi, ja nämä kertomukset ovat menettäneet vakuuttavuutensa.[10] Postmodernistiseen keskusteluun liittyy muun muassa jälkistrukturalismi.[4]
Postmodernismin arvostelijoiden mukaan monet postmodernistit hylkäävät ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden arvioinnin tunnusmerkit. Tämä johtaa heidän mukaansa siihen, että lopulta kuka tahansa voi sanoa tai tehdä mitä vain. Postmodernismin on väitetty johtavan vaaralliseen relativismiin, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.[10][11][12]
Kommentit