Eikö pitäisi koulutuksessa siirtyä samamuottisesta koulutuksesta soveltuvuus/kiinnostuskoulutukseen
Eikö pitäisi koulutuksessa siirtyä samamuottisesta koulutuksesta soveltuvuus/kiinnostuskoulutukseen.
Jossa ainoa kaikilta vaadittava koulutus on yleissivistävät aineet kuten psykologia, eettinen sosiaalisuus ja kulttuuri sekä taitoaineet kuten kotitalous ja henkilökohtaisen talouden hallinta.
Nyt samamuottinen koulutusjärjestelmä ei pahimmillaan onnistu missään yllämainituissa. Eikä luo pohjaa työelämään siirtymiseenkään - kun kukaan ei kysynyt missään vaiheessa mikä on lapsen tai nuoren psykologinen soveltuvuusprofiili.
Ja tuon kysymyksen tekemättä jättäminen ja soveltuvuus/mielenkiinto lähestymistavan laiminlyönti tuottaa koulutusjärjestelmässä ihmisiä jotka pahimmillaan eivät osaa mitään, jotka ei sijoitu työelämään ja joiden itsetunto on nolla.
Siihen ei auta mikään oikeiston piiska tai porkkana kun yksilön koulutusperusta on luotu väärin.
Soveltuvuuden kautta painotetaan sen mukaisia aineita ENEMMÄN, PITEMMÄLLE JA SYVEMMÄLLE – kuten kielet, matematiikka – tai vaikkapa jos oppilas on musikaalinen niin musiikkia
Ja muista niin sanotuista kovista aineista kevyempi yleistietotason versio – ja sitten lisäksi vielä yleissivistävät aineet ja elämäntaitoaineet päälle.
Eli tavallaan lähes kaikista aineista määritellään yleissivistys taso ja sitten sen yli soveltuvuusmukainen taso. Paitsi elämäntaitoaineissa kuten oman talouden hallinta ja ruuanlaitto ja sosiaaliset taidot.
Monelle käy näin ”opiskelin pitkän matematiikan enkä sitä koskaan missään ole tarvinnut”.
Miksi opiskella asioita joita ei koskaan tarvitse kun sen voi välttää – ja aikuisena ostaa sitten niitä palveluina osaajalta.
Näin vältetään tyhjäkäyntiopiskelu ja kovat kustannukset yhteiskunnalle siitä.
Kommentit