Instituutiopaine on onnellisuutta nostavasti Suomessa matala.
Suomalaisten itsearvioituun onnellisuuteen vaikuttaa instituutioiden luotettavuuden lisäksi varmasti myös tämä.
Instituutiopaine on onnellisuutta nostavasti Suomessa matala.
Esimerkkejä
1. Esimerkiksi verotusasiat saa toimitettua nopeasti - niistä ei tule palvelun hitauden ja uhkaavan vaativuuden vuoksi rasittavaa velvollisuuspainetta - veroilmoitusasiat eivät juurikaan voi nopeammin paremmin ja helpommin sujua kuin Suomessa - Suomessa ei enää edes puhuta veroilmoituksesta kuten aina ennemmin puhuttiin kansalaisrasitteena - niin hyvin se toimii
2. Viranomaisten läsnäolo ja lähestyminen ei ole uhkaavaa, vaativaa ja painostavaa - vaan auttavaa asiakumppanuutta ja asiakaskunnioitusta korostavaa - esimerkiksi Suomen poliisi on nimenomaan tuota - mutta tietenkin toimii toisin jos on tarvetta. Myös muiden instituutioiden lähestyminen on ystävällistä. Mitään syyllistämistä tai konfliktinhakuisuutta ei ilmene.
3. Uskonto ja kirkko ei ole Suomessa millään tavoin painostava tai uhkaava poislukien tietenkin lahkolaisuus joissa sitä saattaa esiintyä.
4. Yksityisissä yrityksissä ja kaupoissa on vallalla myös auttava asiakaskunnioitus ja asiakkaiden huijaaminen on harvinainen poikkeus eikä sääntö ja yritykset suhtautuvat sellaiseen yleensä ankarasti irtisanomisella työstä.
Suomessa siis kansalaiset saavat elää normaalissa elämässä vapaana instutuutiopaineesta.
Ja mikä tärkeintä - sen enempää julkiset kuin yksityiset instituutiotkaan ei lähtökohtaisesti edes ajattele että voisivat asiakasta painostaa - vaan lähtökohta on aina auttava ystävällisyys.
Otan tässä siis kantaa tavallisten ihmisten tavalliseen elämään jota instituutiot käsittelevät auttavan helläkätisesti. Mutta varmasti on poikkeustapauksia joissa se horjuu - mutta mielestäni niistä ei voi eikä saa yleistää suomalaisten yleiseen instituutiokokemukseen.
Se että kohtaavatko instituutiot kansalaisten ongelmat ei ole niinkään instituutioiden lähestymistavan ongelma vaan politiikan ongelma - tehdään politiikkaa joka ei instituutioiden kautta palvele kansalaisia.
Voimme siis puhua samaan aikaan poliittisesti onnettomasta mutta instituutiopaineen näkökulmasta onnellisesta maasta.
Ja ehdottomasti pitää olla näin - että politiikka ei koskaan ulotu suomalaisten instituutioiden palvelukulttuuriin.
Suomen hallinto- ja palveluperinne on instituutiopaineella arvioituna nykyään suomalaisen onnellisuuden peruskallio.
Jolle pitäisi asettaa kansallinen juhla- ja liputuspäivä.
Kommentit