Elitistinen paskantärkeys valikoi akateemisen kulttuurin kävijöitä enemmän kuin kulttuuri itse
Elitistinen paskantärkeys valikoi akateemisen kulttuurin kävijöitä enemmän kuin kulttuuri itse
Kulttuuri ja etenkään klassinen kulttuuri ei elä emotionaalisesti yhdestä arvoketjusyystä.
Klassinen kulttuuri etenkin on akateemisesti ja elitistisesti jäykistynyttä - joka johtaa siihen että se ei ole emotionaalisesti vapautunutta. Ja kun ei ole emotionaalisesti vapautunutta ei tavoita sosiaalista vapautuneisuutta - eikä silloin myöskään emotionaalisia sosiaalisia kohokohtia - riemua, surua - eikä sosiaalista yhdessäoloa.
Akateeminen ja elitistinen pakkoneuroottinen tapajäykistely on puristanut kulttuurista emotionaaliset ilmat pihalle. Siitä on tullut vastenmielinen elitistinen saareke.
Eikä kulttuuri ole enää sosiaalisesti hauskaa.
Paitsi joskus karaokebaarissa kun laulajat ja yleisö nauttii yhdessä musiikin riemusta - epäonnistumisten ja osaamattomuuden tuomitsemattomuuden hengessä.
Akateemisuus ja paskantärkeä elitismi on tappanut kulttuurista sen ydinytimen - emotionaalisuuden.
Konserteissa käynti ei eroa sosiaaliselta emotionaalisuudeltaan yhtään siitä kun naiset käy kampaamossa.
Kulttuuri on ahdistettu emotionaalisuudeltaan ja sosiaalisuudeltaan nurkkaan.
On muka niin hienoa ja elitististä käydä kulttuuritilaisuuksissa - vitut se mitään hienoa ole jos siellä ei laskeuduta elitistisestä keekoilusta ja paskantärkeydestä emotionaalisen sosiaalisen tasa-arvon ja läsnäolon tasolle.
Kommentit