Ei ollut vasemmistoliitossa ja vihreissä kovin hyvä asenne juuttua erityisesti valkoposkihanhen kysymyksessä dogmaattiseen vastahankaan valkoposkihanhen metsästämisen rajatusta sallimisesta maanviljelyn suojelemiseksi.
Kun kiistaton realistinen, eettinen - ja absoluuttinen fakta - on että parvi valkoposkihanhia voi syödä kerralla koko peltoalan sadon.
Eli kyllä luonnonsuojelussa pitää voida tapauskohtaisesti joustaa absoluuttisen taloushaitan kysymyksessä.
Mutta se ei tarkoita että taloudelle joustaminen olisi joku sääntö ja ettei talouden tarvitsisi joustaa.
Ja ei tarkoita että nyt päästään susia, karhuja jne tappamaan valkoposkihanhien tapaan. Sillä valkoposkihanhien tapaus on kiistatta absoluuttinen - karhujen ja susien tapaus selvästi suhteellinen. Asiasta ei ole kahta sanaa.
Kyllä ympäristöarvoja pitää puolustaa - mutta ei juuttumalla etiikan ja realismin vastaisesti dogmaattiseen joustamattomuuteen.
Mutta esimerkiksi avohakkuun ja puupeltojen kieltämisessä pitää olla joustamattoman dogmaattinen sillä ne ovat erittäin vahingollisia luonnolle.
Ympäristöasioita voi edistää paremmin korkeammilla abstraktiotasoilla kuin realismin ja etiikan vastaisella dogmaattisuudella.
Lisäksi viljelijöiltä voi vaatia valkoposkihanhien metsästyksen vastineeksi peltojen reunaan laskuojaa vasten luonnonkukkaniittykaistaleen ja sen että laskuojien vedet ei mene vesistöihin muuten kuin ojittamattomien tai entisöityjen soiden suodatuksen kautta.
Valkoposkihanhen tapauksessa ei ollut perusteltua syytä olla dogmaattisen joustamaton.
Kommentit