Onko Anne-Sophie Mutter soittonsa tarkassa iskevyydessään viuluvirtuoosien karajaniaaninen Glenn Gould

 Onko Anne-Sophie Mutter soittonsa tarkassa iskevyydessään viuluvirtuoosien karajaniaaninen Glenn Gould - sillä erotuksella että kun Gouldin soitto on pelkistetyn tarkan epäemotionaalista - niin Mutterin soitto on tarkkaa - mutta samalla syvän emotionaalista - olematta sentimentaalisen imelää.

https://www.facebook.com/share/v/1BkXgZtWi8/

Anne-Sophie Mutter on ollut viulunsoiton huipulla uskomattomat 50 vuotta.

Legendaarinen kapellimestari Hetbert von Karajan löysi Mutterin lahjakkuuden ja johdatti hänet vain 12 vuotiaana ensilevytykseen. Ja Mutter soittaa edelleen.

Kun kuuntelee Karajanin johtamista niin ei voi olla ajattelematta että Karajanin iskevä tarkkuus ilman sentimentaalisuutta on imeytynyt Mutterin soittoon - tosin sen tinkimättömän tarkkuuden on täytynyt olla jo Mutterin luonteessa - mutta erityispiirteenä ollen se - että Mutter avoimen emotionaalisena ihmisenä on tuonut syvää emotionaalisuutta ilman sentimentaalisuutta myös soittoonsa.

Jolloin Anne-Sophie Mutterin soitto saattaa joskus sekä raapia että joskus sivellä ihmisten emotionaalisia syvyyksiä.

Jolloin Mutterin soitto iskee kuin salama läpi aikanne valitettavan sentimentaalisen imelyyden - ja antaa sitä mitä klassisen musiikin tulee antaakin - aitoa emotionaalisuutta ojennettuna empatian kädellä - vailla sentimentaalista ulkokohtaista itsekeskeisyyden imelää kosiskelua.

Siksi Anne-Sophie Mutter on yksi musiikkihistorian suurista emotionaalisista ilmiöistä vailla ihmisen itsekeskeisyyttä ruokkivaa sentimentaalisuutta.

Emotionaalisuuden tehtävänä suuressa taiteessa on johdattaa ihmiset emotionaalisuuden kautta emotionaaliseen yhteyteen - ei kasvattaa sentimentaalisuuden kautta ihmisiä itsekeskeisyyteen. 

Sentimentaalisuuden ollessa - minä ja minun tunteeni, hoivatkaa minua - niin ettei minun tarvitse hoivata teitä. Kuin itsekeskeinen lapsi.

Emootiot ja empatia on silta ihmisten välillä - emootiot ja sentimentaalisuus on itsekkyyksien linnakkeiden välinen vallihauta. Jolloin sentimentaalinen kulttuurimaisema on lähinnä kuvottavaa.

Siksi aito emotionaalisuus taiteessa ilman sentimentaalisuutta on kutsu empaattiseen ihmisyyteen - kutsu empaattisesti katsomaan ja tutustumaan ihmisten elämään tässä ajassa kuin historiassakin niin kuin ihmisten elämä emotionaalisesti aidosti on ja oli.

 Muodostaen siis suuren empaattisen kulttuurin kaaren taiteen kautta.