Haastavaan tehtävään syventyminen keskeisenä elämän merkitystekijänä.

 Haastavaan tehtävään syventyminen keskeisenä elämän merkitystekijänä.

Olen huomannut että kun teen taidetta - tarkoittaen etsimällä ja kokeilemalla uusia asioita ja ratkaisemalla ongelmia, enkä vain tekemällä sitä jota jo jotenkin osaan - se merkitsee yleensä 1-2 tunnin joskus harvoin 3 tunnin - intensiivistä syventymistä jossa muu on pois suljettua kuten esimerkiksi palelenko tai onko nälkä.

Se on siis syväsukellus täydellä intensiteetillä siihen mitä teen.

Ja se on yleensä päivän keskeinen merkitys, joita tosin voin tehdä useitakin maalauksia päivässä.

Se ruokkii intensiivisesti sekä kehoani että aivojani - jotka jäävätkin siihen syvän merkityksen tilaan - sen avaruuteen - usein miettien sitten muitakin sen merkitysabstraktiotason asioita. Jolloin aivoni eivät ole viihteen tilassa eikä myöskään mitähän nyt tekisi eivätkä myöskään kaipaa mitään tai ketään - vaan leijuvat syvien merkityksien kokemisen abstraktioavaruudessa. Ja vain sen vuoksi että keskityin pari tuntia haastavaan A4 kokoiseen maalaukseen - riippumatta siitä onnistuinko vaiko enkö. Siis haasteponnistelu riittää sen tilan saavuttamiseen - ei haasteessa onnistumisen lopputulos, joka on ulkopuolelta muiden katsoen suhteellista, minulle absoluuttista onnistumista - koska onnistuin saavuttamaan tuon syvien merkitysten abstraktiotason mieleeni ja ajatuksiini.

Johtopäätös - kannattaa joka päivä tehdä jotain syventymistä vaativaa haastavaa - ja muiden pitää kunnioittaa sitä eikä häiritä sitä - juuri ja ainoastaan sen takia että ihminen on keskittynyt siinä haasteeseen.

Ja jos tuo haaste ei ole ajankuluhaastetta joka ei kehitä mitään niin sitä parempi.

Mutta on minulla toinenkin olemisen abstraktiotaso jolla on jotenkin syvän unen tapainen -  täydellisesti millään tapaa mitään haastetta sisältämätön merkitys.

Istun tai oikeastaan lojun hyvin rentona hyvin syvällä nojatuolissa - leijuen lähes tyhjän tietoisuuteni päällä selaillen internetiä tai katsellen hyvin hajakeskittyneen tv-sarjoja tai eläinten puuhia netin livekameroista  lojuen tuntikausia.

Joka lojuminen on varmaan rentouttavaa olemista ja tyhjäkäyntiä haastavan tekemisen jälkeen. Siis ei edelleenkään viihdettä eikä mihähän nyt tekisi ajankulun hakemista.

Tällä tavoin merkityshaasteellisuus ja tyhjäkäyntioleminen liittyy toisiinsa - niiden intensiivisyysvaihtelu sekä merkityksessä että mielen intensiteetissä antaa kestävän rungon omassa elämässään viihtymiselle. Ja kun haasteeni on itseni kehittymistä voimakkaasti ruokkivia kuten kulttuuri ja luova yhteiskunnallinen kirjoittaminen - niin myös merkitysplussana myös kehityn koko ajan. Syvää jatkuvaa tyytyväisyyttä siitä tuntien.

Mutta miksi tällä syvän elämäntyytyväisyyden kokeminen on vain minuun liittyvä vain minusta syntyvä minusta lähtevä ja minun tekemä. Vailla mitään muuta kontaktia muuhun kuin internetin kautta seuraajiini.

Siksi - että yhteiskunta on syvien merkityksien antajana tai edes mahdollisuuksien luojana merkitystyhjiö.

Mikään ei ole niin tylsää Suomessa kuin sosiaalisuus - pelkkää pinnallista small talkia jossa ei varmasti haasteta mitään.

Lisäksi yhteiskunta ei edes luo mahdollisuuksia ja anna tiloja sosiaalisuuteen ja kulttuuriin vaan ottaa niitä pois. Ruovedelläkin n 4000 asukkaan kunnassa on arviolta ehkä 30 puistonpenkkiä yksi katettu puutarhamaja - ja ehkä kymmeniä tyhjillään olevia kiinteistöjä kaiket pelkkinä varastoina ja ylläpitokuluriesoina - joita kunta ei anna aktiivisen kulttuurin käyttöön edes vaikkapa karaoketilana tai soitto- tai lauluharjoittelutilana tai ihmisten olla vaan keskenään. Pitkin yhä tuulisempaa kylää ihmiset vaeltaa vailla maksutonta mahdollisuutta mennä olemaan lämpimään tilaan muualle kuin kotiinsa.

Ja koko Suomi ja sen joka ainoa kuntahan on jo kirjoitusteni vuoksi maailmankuulu siitä - että jokaikinen kunta pienimpiä myöten on rakentanut lähes jokaiselle liikunta- ja urheilulajille korkeatasoiset tilat ihmisten tulla ja harrastaa.

Mutta kulttuurille ei mitään vapaasti tultavaa tilaa - ei mitään - ei missään Suomen kunnassa - kymmeniin vuosiin.

Hyvät ihmiset ulkomailla - tällainen on kulttuurisivistymätön moukka-Suomi.

Jossa ei edes kannata yrittää puhua kulttuurista - siitä ei tule mitään.

Ihmettelen jos joku maa EU:ssa pääsee tämän Suomen valtio- ja kunnallispolitiikan kulttuurisivistyksen pohjamutanoteerauksen alapuolelle.

Ei ihme että minulla on oikein viihtyisää itsekseni kulttuurin tekemisen parissa. Yhteiskunnan tarjonnalla ei ole mitään kilpailukykyä sen suhteen merkityksen tarjoana - myöskään sosiaalisuuden suhteen asuinkunnassani Ruovedellä joka on ollut siinä kymmenen vuotta ihmisarvosikailevaa sadismia.