Suurpetojen hallintakeinoksi satunnainen teurasjäte- ja "uhrilammas" -ruokkiminen ja avohakkuukielto.

 Suurpetojen hallintakeinoksi satunnainen teurasjäte- ja "uhrilammas" -ruokkiminen ja avohakkuukielto.

Kun kerran erityisesti metsien avohakkuut ja puupellot tappaa suurpetojen liharavintoa - jonka vuoksi ne tulee pihoille.

Niin silloin voisi käyttää ns "uhrilammastaktiikkaa".

Eli konkreettisesti viedään teurasjätteitä ja tapettuja lampaita syvälle metsään pedoille ravinnoksi.

Tarpeeksi syvälle metsään kauas asutuksesta - jolloin ohjataan petokantoja asuinaluevalinnoissa. 

Jos tätä tehostetaan sillä että avohakkuut ja puupellot kielletään mutta poimintahakkuut sallitaan noilla kymmenien neliökilometrien pedoille asuinalueiksi ohjatuilla alueilla.

Niin avohakkuu- puupeltokielto - käykää kävelemässä puupeltometsissä, siellä ei näe juuri mitään eläimiä -  aivan varmasti lisää sekä kasvien, hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten määrää alueella - joka koituu suurpetojen paremmaksi ravintotilanteeksi.

Siis petojen pysymistä alueella voi säädellä satunnaisella teurasjäte- ja uhrilammasruokkimisella - sen aikaa kunnes pysyvä avohakkuu- ja puupeltokielto on voimistanut luontaisesti alueen luontaista liharuuan tuotantoa. Kunnes teurasjäteruokkimista voi harventaa hyvin satunnaiseksi sen mukaan miten luontainen liharuoka alueella tutkimusten mukaan eri syistä vaihtelee.

Ja tietenkään petoruokinnan ja avohakkuukiellon alueella ei pidä sallia mitään metsästystä. Ehdottomasti ei.

Kyllä luonto hoitaa itse ruokkimisensa ja kantojensa tasapainon - kunhan ihminen viedään sieltä ymmärtämättömästi sähläämästä.