Nyt on pakko esittää aika arka toteamus ja siihen perusteltu päätelmä.
Vaikuttaa siltä että monille luovuuskysymys on arka ja traumaattinen - ja että siksi luovuus halutaan yleistää kaikkeen - niin että Mozartin ja Shakespearen luovuus on yhtä kuin lisäänkö ruokaan suolaa vai pippuria.
Ja sitten johtopäätös - ei yhteiskunnassa mitään käsitettä voine perustaa sille - että jonkun ominaisuuden - faktan - kuten luovuuden määritys rakentuu sille että se on joillekin traumaattinen ominaisuus.
Siitä nimittäin seuraa se että kun varjellaan luovuuden puute -traumatusoituneita - niin sillä perusteella vähätellään ja loukataan aidosti luovia - hengessä "se on luovien vika että minä en ole luova".
Eihän sellaista järjettömyyttä pidä sallia - ja siksi asia pitää käsitellä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kommentit