Onko yleinen kriisi- ja väliinputoamisen hallinta Suomessa oikein ajateltu

Onko yleinen kriisi- ja väliinputoamisen hallinta Suomessa oikein ajateltu

 Suomi on kuin terassilaudoitus - paljon leveitä lautoja ja välissä syviä rakoja pitkällä pudotuksella.

On järjetöntä että yhteiskunta rakennettaisiin niin että joka tilanteeseen on varmat ratkaisut ettei kukaan putoa kyydistä. Sellainen on hirmukallis ratkaisu. Eikä sitä kuitenkaan saa tehtyä pitäväksi ja kattavaksi - ja kun siihen pyritään saadaan jääneitä aukkoja ja katvealueita paikkaamaan aikaan tukisekamelska joka on kallis sen byrokratiahitauden vuoksi - etenkin jos siinä on harkinnanvaraisia tukia.

Edelleen sellaisen mallin äärettömän huono puoli on - että se vie ihmisiltä oman elämänsä harkinnan vastuun viranomaisille.

Kukaan ei esimerkiksi opeta miten saan elämisenkulut alas - asumisvalinnalla, kulujen karsinnalla ja niiden vakioimisella joka luo heti omaan talouteen ennustettavuuden pohjan.

Tuo taitohan on mitä tärkein kun kaikki hinnat nousevat - ja edes sitä ei näytetä ymmärtävän että tärkein pointti asuntoa valitessa on sen vastikkeen hinta - se kun on pitkä kulu ja pitkänä pysyy.

Näin ollenhan yhteiskunnan pitäisi panna kaikki tuet samaan paikkaan eli kansalaispalkkaan - jolloin byrokratia katoaa, ihmiset oppivat itse hallitsemaan talouttaan kun tukea sen vakioisiin kuluihin ei saa. 

Mutta sen kansalaispalkan pitää olla progressiivinen että esimerkiksi edes keskituloiset ei sitä saa. He saavat nimittäin pienemmät verot kun sosiaaliturvan byrokratiakuluja on karsittu.

Koetetaan siis saada kansalaispalkalla kaikki niiden terassilautojen päälle.

Mutta sitten Suomessa on paha puute joka näkyi sähkökriisissä.

Piti koko poliittinen ja virkamieskoneisto valjastaa ratkomaan yllättävää kriisiä.

Eihän siitä mitään tule että kaikki hallinto hyppää kriiseissä - jota se ei valtaosin edes isaa -  niin että arkiasioiden käsittely kärsii.

Pitää olla kriisi- ja poikkeustilaministeriö - joka tekee tutkimusta, ennakoi, rientää ratkomaan kriisejä kun sellaisia syntyy.

Nykysysteemissä oletetaan että kaikki ovat kriisiselviytyjä ja -selvittäjäihmisiä.

Ei ole. Suurin osa ihmisistä vähintään hämmentyy, jähmettyy, rupeaa tekemään paniikkiälyttömyyksiä kuten vessapaperin älytön hamstraaminen - ja valtakunnan kriisiopportunistisin hysteriabisnes lyö kaiken päällä yhä tiuhemmin paniikki- ja hysteriarumpua.

Ja yhteiskunnasta - ja ihmisten tietoisuudesta -  tulee poukkoileva - eikä välttämättä kellään ole kriisijohtamisen kykyä. Onneksi oli Marinin hallituksella ja presidentti Niinistöllä - kauhistus jos niin ei olisi ollut.

Tästähän seuraa että oli sitten ihmisten putoamisuhka terassilaudoilta tai yllättävä sähkökriisi - niin kyllä siellä pitää olla etulinjassa pääministerin ja presidentin rinnalla kriisi- ja poikkeustilaministeriö ministereineen. 

Joka avustaa siinä minkä tyyppisiä ratkaisuja nyt pitäisi tai voisi tehdä. 

Ihmisillä luonnostaan kapeutuu ajatus- ja harkintakyky kriisissä - aidoilla kriisiosaajilla se ei katoa vaan nostattaa heissä päinvastoin innovaatiokykyä. 

Kykyä nähdä tilanteissa mahdollisuuksia niiden uhkaavuuksien yli.

Siksi pääministerin rinnalle riittävä ratkaisu ei ole turvallisuuspoliittinen neuvonantaja - vaan kriisi- ja poikkeustilaministeriö johon myös turvallisuuspoliittinen asiantuntija kuuluisi.

On siis mielestäni parempi että on leveää terassilautaa myös heikommassa asemassa oleville kansalaispalkan muodossa - jolloin he itse oppivat ja heidät voi opettaa hoitamaan sosiaaliturvaansa ilman byrokratiahinnakasta tukiviidakkoa.

Mutta sitten pitää olla kriisi- ja poikkeustilaministeriöllä myös kopinottovalmius ja rahoitus siihen kun valtakunnan muuttuvat olosuhteet uhkaa kansalaisten turvallisuutta myös taloudellisesti. Esimerkiksi jos ihmisillä ei ole varaa ruokaan niin ministeriö polkaisee pystyyn ruokakassiorganisaation. Mutta tietenkin painopisteen pitää olla siinä että ihmiset osaa itse taiteilla ruoka- ja muut kulunsa kun rahat meinaa loppua.

Sähkökriisi kuten myös koronakriisi opettivat että yhteiskunnan perusvalmius kohdata ja hallita tyynesti kriisejä puuttuu kun sitä varten ei ole osaavaa ministeriötä. Edes terveydenhuollossa sitä ei ollut kun lääkäri päästi urheilun deltavirusdesantit rajan yli leviämään ja levittämään virusta ympäri Suomen.

Seurauksella tälle kaikelle kriisinhallinnan puutteelle - että kriisin häntä heiluttaa yhteiskunnan koiraa eikä koira kriisin häntää.