Kokoomus ei ole realistinen - pitkäaikaistyöttömät ovat siinä kunnossa valtaosin - että heidän asettuessaan työnhakijoiden riviin - kukaan ei ottaisi heitä normaalihaussa.
Ja kokoomus ajaa heitä siihen riviin. Sehän on älytöntä.
Siis luoda katteeton illuusio sekä yrityksille että pitkäaikaistyöttömille - että niiden kohtaaminen johtaa työllisyyden ja Suomen talouden kasvuun.
Ei johda - yritykset joutuisivat tinkimään työhönottokriteereistään kasvukykyään heikentävällä tavalla - ja työttömyystraumatisoituneet työntekijät joutuvat näyttelemään työkykyistä - joka johtaa vain kiihtyvään sairauslomakierteeseen - kun ei enää kykene niin ei enää kykene.
Pohjalla myös se kokoomustrendi - että nuoria aloittelevia työntekijöitä pitää johtaa kepillä eikä ymmärtäväisyydellä - joka on alku tulevalle pitkäaikaistyöttömyystraumatisoitumiselle.
Kaiken yläpuolella pahan alku ja juuri sekä kokoomuksessa että talouselämässä mutta myös keskustassa.
Talous asetetaan elämän yläpuolelle - oli kyse ihmisistä, metsästä tai aineettomista arvoista.
Ja sitä niittää mitä kylvää.
Ps. Olin taannoin erään rekrytointifirman alihankkijana erään helsinkiläisen kristillisen terveydenhoito-oppilaitoksen oppilashaussa psykologisena soveltuvuustutkijana. Ja minut pantiin arvioimaan 24 ikähaitarilla muistaakseni 45-59 vuotiasta pitkäaikaistyötöntä soveltuvuudesta lähihoitajatutkintoon. Tietoa ei ole miten heidät oli valikoitu ryhmään.
Oli kova työpäivä tutkia heidän testituloksensa motivaationsa, jaksavuutensa ja heidän siihenastinen elämänuransa ja peruspersoonansa.
Yleisvaikutelma oli - uupunutta osaansa asettunutta ja alistunutta sakkia - mutta empatiaa kyllä löytyi kun he päivän loppupuolella kysyi - kuinka minä jaksan tätä.
Joitakin suosittelin alustavasti - mutta ei tietoa miten he selviytyivät. Ehkä tämä oli koe jolla haluttiin selvittää miten pitkäaikaistyöttömät voisivat selvitä lähihoitajakoulutuksessa ja työssä. Ja minut pantiin kokeen soveltuvuustutkijaksi.
Kokeessa - jos oli koe - oli näin jälkeenpäin ideaa siinä - että kun muissa töissä ikää myöten monet kyvyt heikkenee - niin ikä kerryttää hyvää elämänkokemusta nimenomaan sosiaali- ja hoitotyöhön.
Ja jos henkilöllä on oikeanlainen persoona ja kypsä valistunut etiikka - niin kyllä hänellä pitäisi olla annettavaa etenkin sosiaalityössä soveltuvin jaksavuus yms joustoin - sillä kova ja pysyvä realiteetti on että 50 - 65 v ei jaksa enää niin kuin nuoremmat.
Ja on järjetöntä ajaa heidät työkyvyttömyysuupumukseen nuoremmille tarkoitetuilla jaksavuusvaatimuksilla - ja samalla menettää se monien vuosien annettava joka heillä olisi vielä ollut työelämässä.
Siis lopputulemana iäkkäämmistäkin pitkäaikaistyöttömistä voisi olla sosiaali- ja hoivatyöhön mutta ei hoitityöhön - sillä ikääntymisen myötä lisääntyy myös hoitovirheen riskit.
Mutta kuten sanottu - se vaatii soveltuvaa persoonaa ja tervettä kypsää valistunutta etiikkaa. Ja kyllä sekin on arvokasta työtä että käy olemassa kaduilla tms elämästä pudonneiden aikuisena kaverina.
Joten kynnys tähän pitkäaikaustyöttömien kapeahkoon soveltuvuuden rakoon työelämässä on - että heille tehdään psykologiset kvalifioidut testit ja soveltuvuudtutkimus.
Ja että heitä siinä kuullaan. Muutenkin heitä pitää kuulla - että saadaan parempaa käsitystä heidän realistisesta työkyvystään.
Ja miksei heillä voisi olla kypsyyspohjalta annettavaa - onhan minullakin koko ajan joka päivä uutta henkistä annettavaa - vaikka olen 72 vuotias. Että sitäkin realismia löytyy mutta tietenkin varsin harvoin.
Kommentit