Minä olen täysim hurahtanut iltoihin.
Tarkemmin sanoen siihen väliin kun aurinko on jo laskenut ja ennen kuin tulee pimeää.
Oli mikä vuodenaika ja missä päin tahansa - niin mikään ei puhuttele niin paljon ja niin syvältä kuin tuo illan vaihe.
Tämä seuraava kertoo miten vakavasta hurahtamisesta on kyse.
Kun päivän mittaan mihin aikaan tahansa liikun ulkona niin koen sään ja ilman lähinnä tylsänä oli miten kaunis päivä tahansa.
Mutta kun lähden ulos illalla siinä auringonlaskun aikoihin.
Niin se nappaa minut heti ulos astuttuani - avaan silmäni, mieleni, ihoni, keuhkoni sille illan ilman viileälle raikkaudelle joka saa minut nauttimaan siitä täysillä - enemmän kuin mistään muusta ajasta päivän aikana. Se saa minut sisäisesti hymyilemään ja hengittämään syvään - ja se sisäinen hymy jatkuu kotonakin koko illan. Ja sen päälle kahvi kotona on täydellistä.
Se on ihan mystistä - ja niin mahtavaa - joka kerta - se iltailman raikkaus.
Kommentit