Ihmisten suhde todellisuuteen on muuttunut. Samalla kun se on internetdigitalisoitunut se on myös aivoissa kasvavalla tavalla on/off digitalisoitunut ja ihmisten psyyke on alistettu algoritmikontrolliin.
Mutta elämä ja maailma ei ole digitaalinen vaan analoginen.
Ja jos ihmisellä ei ole suhdetta analogiseen todellisuuteen. Niin hänellä puuttuu tunne ja sen myötä motivaatio - minä vaikutan todellisuuteen - luokkaa valmistan itse ruuan, hakkaan polttopuut.
Ja kun ne kokemukset ja haasteet puuttuu ihminen laiskistuu ja latistuu henkisesti, älyllisesti ja emotionaalisestl - ja hänestä tulee algoritmien ohjaama digitaalizombi.
Siksi kouluissa täydellinen päätös on ottaa kirjat ja vihkot käyttöön.
Jotka ei ole rasti ruutuun koulunkäyntiä - vaan aitoa älyllistä ponnistelua johon liittyy analogisen maailman tekeminen lukemisessa, kirjoittamisessa - ja itse kokonaiskäsitysten luomisessa - ettei sitä kokonaisuutta anneta rasti ruutuun menetelmällä. Ikäänkuin sillä opittaisiin koulun kenties tärkein päämäärä - oppia muodostamaan asioista kokonaisuuksia. Ja se jos mikä haastaa ja kehittää älykkyyttä.
Kommentit