Onko venäläisten sortovalta säveltänyt Suomen musiikin melankolisuuden.

Onko venäläisten sortovalta säveltänyt Suomen musiikin melankolisuuden.

Tästä blogista herää kyllä hurjaakin hurjempi ajatus - onko Suomella kansantaloudessa pyrkimys saavuttaa melankolisuuden tunne.

Se kun on niin kodikas tunne suomalaisille.

" Kaikki on huonosti - pääsimme melankolisuuden kotiin "

 

Maailmassa pitää päästä kulttuuridiskriminoinnista ja -imperialismista kulttuurivaihtoon ja -yhteistyöhön.

Eri puolilla maailmaa on mm kauniita lauluja joista muut ei tiedä juuri mitään.

Onko esimerkiksi olemassa internetissä paikkaa - jonne kerätään eri puolilta maailmaa lauluja ja joista voi -  pitäisikö lailla velvoittaa - radiot ottaa tietyn prosentin ohjelmiinsa musiikkia muualta.

Kun tällaista kansainvälistä ohjenuoraa ei ole - niin sukupolvi toisensa jälkeen on kasvanut vailla globaalia musiikkikäsitystä olevia ihmisiä - kun musiikkia maailmalta ei soiteta missään. 

Emmekä siten myöskään ravintoloissa kuule milloin minkäkinlaista musiikkia maailmalta - kun mieliimme on istutettu niin tehokkaasti musiikki-imperialistinen ja -diskriminatiivinen esto. 

Lisäksi vaikuttaa olevan myös jossain määrin itä-länsi musiikkimuuria.

Ei pitäisi lähteä siitä että musiikki jostain kaukaa on erikoisuus sillä jo ajatuksena se vahvistaa entisestään valtavirta-ajattelua. 

Pitäisi lähteä siitä että musiikki ympäri maailmaa on niin avoimesti ja helposti saatavilla että voimme puhua käsitteestä maailmanmusiikki valtavirtana.

Mutta tämä sukupolvesta toiseen kasvava ja kapeutuva sivistymättömyys on muunkin kuin musiikin asia.

Ei pitäisi sanoa jonkun vieraan musiikin soittoa oudoksi vaan erilaiseksi - ja kysyä miksi se on niin erilaista. 

Ja kun näin kysymme päädymme heti mm Suomen kansaa ja sen historiaa tarkastelemaan syynä siihen miksi se on niin melankolista - ja kysymään.

Onko venäläisten sortovalta säveltänyt Suomen musiikin melankolisuuden.

Ja saamme samalla upean historiakytkennän musiikkikulttuurille. 

Sellainen musiikki millaiset olot. 

Ja sitten olemmekin kommunikatiivisesti keskellä kansakunnan emootiomaailmaa ja sen olosuhde- ja historiaperimää.

Eikö musiikki ole silloin löytänyt kotinsa - ja kansakunta sydämensä - kärsii se tai iloitsee sydäntään musiikissaan.