Keskeneräisyyden yhteiskunnallinen identiteettimerkitys.

 Eräässä kommentissa mainittiin että tuo maalaukseni on keskeneräinen. 

Se tuo esiin yhden mielestäni tärkeimpiin kuuluvaan funktion taiteen kaikissa lajeissa.

Sen että hyvä taide ei selitä ja luo kaikkea loppuun saakka. Vaan antaa katsojan, lukijan, kuuntelijan, kokijan itse asettua keskeneräisyydellä taiteen toiseksi luojaksi.

Niin että loppuun saakka merkityksiä selittämätön keskeneräisyys on ikäänkuin syötti jonka taiteen vastaanottaja nappaa - ja vie siten teoksen omiin fantasioihinsa illuusioihinsa tunteisiinsa kokemuksiinsa.

Hyvä taide on siis kahdenvälistä - taiteilijan ja vastaanottajan välistä - luovuutta. 

Jolloin kaiken loppuunsaakka tekevä naturalistinen selittäminen tappaa tuon vastaanottajan luovuuden mahdollisuuden.

Ja syntyy vastaanottajassa tunne - tuo näyttää todelta - entä sitten - minä näen todellisuutta tarpeeksi jo todellisuudessa - pitääkö minun sitä vielä taiteessakin katsoa - ja uskoa se uskottelu että se todellisuuden valokuvan tarkka toistelu mukataiteessa on taidetta.

Kun se on vain ja ainoastaan vastaanottajan oman luovuuden ja fantasian tuhoavaa näköisyystaitoa. 

Ei siis vastaanottajan sisintä kunnioittavaa taidetta ollenkaan.

Tästä vankkana todisteena on kaikkien taiteenlajien impressionistisen kvaliteetin kestävä suosio.

Joka alleviivaa sitä että naturalistinen näköistaide on lähes aina sisältötyhjää tekijänsä egoistista taitopullistelua - eikä taidetta lainkaan. Joka on täysin selvä asia - jos taiteilija ei kykene luomaan näköisosaamisensa päälle mitään millään tavoin paranneltua todellisuutta.

Asian rinnakkaiskuvaus musiikissa on karaoken suosio - siis se että ihmiset menee kuuntelemaan karaokea laulamatta itse - on siinä että vaikka ihmiset laulaa huonosti he uskaltavat tehdä niin ja ilmaista itseään keskeneräisin taidoin. Eikä kukaan koskaan taitomoralusoi karaokessa heitä.

Joka taas herättää suuren yhteiskunnallisen kysymyksen - johtuuko karaoken kuuntelusuosio siitä - että ihmiset eivät yhteiskunnassa saa olla oma itsensä - kenenkään moralisoimatta sitä.

Vaan että yhteiskunnassa on moraalisesti tuomittavaa olla oma itsensä.

Sellainen yhteiskunta on vakavasti sairaalla tavalla identiteettituhoisa - eikä aivan varmasti voi henkisesti hyvin.