Kaksi onnellisen sisäisesti tyydyttävän elämän perusasiaa - etiikka ja tavoitteellisuus

Kaksi onnellisen sisäisesti tyydyttävän elämän perusasiaa - etiikka ja tavoitteellisuus

Kun puhutaan mistä ihmisen henkinen hyvinvointi tulee - nousee tämä keskiöön.

 Se että toimii - itse itseään tietoisesti rajoittaen - nojaten periaatteisiin - joiden tietää tuottavan hyviä asioita.

Kun kulutus tuottaa henkistä huonoa oloa - se johtuu siitä että tietää sisimmässään tekevänsä väärin - joka tuottaa tiedostamatonta syyllisyydentunnetta - ja sehän ei jätä rauhaan - vaikka siitä ei tulisi tietoiseksi - niin se tiedostamaton syyllisyys tietoisuudesta siitä että tekee väärin - luo ihmiselle yleisen henkisen huonovointisuuden olon.

Minä en ole tyytyväinen itseeni.

Mutta.

Jos vaikkapa luopuu kaupungissa autosta ja hankkii perheeseen sähköpolkupyörät ja muutaman skuutin - tietää tekevänsä hyvin ja oikein - ja siitä seuraa tyydytys - henkisen pahanolon laukeaminen - eettisen paineen laukeaminen - ethical pressure release.

Syntyy tunne - ilo - tyytyväisyys itseensä - minä tein oikein.

Ja se hyväolo leijuu mukana koko ajan - minä tein oikein tyytyväisyys ja sisäinen rauha.

Ja kun on kyse koko perheestä - niin yhtäkkiä koko perheessä on enemmän sisäistä rauhaa ja levollisuutta - jossa etiikka palkitsee sisältäpäin sekä jokaista perheenjäsentä niin myös koko perhettä. Sellaisesta perheestä hohtaa ulospäin sisäinen rauha - se on sisäisen rauhan perhe. 

Vain siksi - että perhe päätti tehdä oikein - jota päätöstä edelsi keskustelu - mikä meidän mielestä on oikein. 

Mikä hieno keskustelu se onkaan.

Samanlaisen oikean teon päätöksen voi tehdä lentomatkailun osalta. Mutta johon liittyy myös toinen tyytyväisen elämän keskeinen asia - tavoitteellisuus - joka on eettisten päätösten lisäksi toinen onnen avain - pyrkiä johonkin tavoitteeseen.

Itseusarvoisessa kuluttamisessa ja kostokuluttamisessa ei ole tavoitteellisuutta - se ei lopu koskaan - eettisessä tavoitteellisessa kuluttamisessa on sekä etiikka että tavoitteellisuus jotka rajaa kuluttamista - ja ne molemmat antaa syvää tyydytystä.

Lentomatkailussa hyvä eettinen tavoite on tämä - me teemme vain yhden edestakaisen lomamatkan vuodessa lentäen - jonka pitää olla yli 500 km välilaskuton lento. Tai - me teemme kaksi yhdensuuntaista lomamatkaa vuodessa lentäen palaten maitse junalla takaisin.

Se on erinomainen ja silti vielä ympäristön kannalta kohtuullinen tavoite kun koko perhe lentää kerran vuodessa yhden sellaisen yli 500 km edestakaisen lomamatkan. Koko perhe samoilla lentopäästöillä.

Se että odottaa vuoden lentoloman toteutumista on kuin odottaisi joulua. Se odottamisen tavoitteellisuus antaa merkitystä elämään.

Se että emme saa kaikkea tässä heti nyt minulle - antaa tyydyttävää ponnistelevaa tyydytystä elämään.

Ihmisen olemuksessa on kaksi tärkeää tyydytyksen lähdettä.

Se että tekee oikein - eettisesti. Ja se että asettaa tavoitteita jotka vaatii ponnisteluja. 

Siinä on jo kaksi tärkeää perusasiaa hyvälle elämälle - ja hyvälle elämänkaarelle - joka etiikan kautta mahdollistaa hyviä elämänkaaria myös muille elollisille kuin itselleen ja omalle perheelle.

Sellaista voi kutsua - eettisesti kultivoituneeksi sisältäpäin tyydytystä antavaksi elämäksi - ja eettisesti kultivoituneeksi ihmiseksi.

Jonka ei tarvitse peilata hyväksyntää ja ihailua muilta ihmisiltä - ja julkisuudelta.

Sillä se tyydytys tulee oman itsen sisältä.