Hyvä harrastaminen on parhaimmillaan aina prosessista nauttimista
Hyvä harrastaminen on parhaimmillaan aina prosessista nauttimista
Harrastamisen tulokset liian usein kilpailevaa muiden suhteen pätemistä.
Tottakai tuloksista voi iloita ylpeillä ja muitakin ilahduttaa - ehkä kateuttakin aiheuttaen vaikka sitä ei halua.
Mutta silti se lopputulos ei vie harrastamisen suurinta tyydytystä - harrastamisen ja siinä kehittymisen prosessia intohimonsa suunnassa.
Kun oppii pitämään harrastamisen prosessista sen lopputulosten sijaan niin vapauttaa tyydytystä lopputulospaineilta - voi olla luovempi ja uskaliaampi - eikä ole enää niin väliä mitä muut lopputuloksesta sanovat.
Harrastuksen tärkein lopputulos on siis sen tekemisen prosessi - josta seuraa hienoja tuotoksia - tai sitten ei.
Ja mitä niillä lopputuloksilla on väliä kunhan viihtyy harrastuksessaan ja on kivaa.
Siksi on mieletöntä sanoa että joku on harrastuksessaan hyvä - sillä hän on erinomainen vailla vertaa - itselleen - siinä kun hän itse nauttii harrastuksensa prosessista. Eikä se ole edes mitenkään vertailukelpoinen asia muihin ihmisiin sillä niin subjektiivisen uniikki se kunkin harrastamisen oma prosessi on.
Siksi ei pidä koskaan teloa kenenkään mitään harrastusta sillä perusteella minkälaisia lopputuloksia harrastaja tuottaa muiden nähdä tai kuulla.
Sillä se on ihmisen olemisen syvintä loukkaamista jos vie ihmiseltä harrastamisen prosessin ilon lopputuloksia teloen arvostelemalla.
Harrastaminen on yhtä pyhä kuin lapsen leikki - sitä ei saa rikkoa.
Ja toisen ihmisen katseleminen on mieluisinta kun näkee kuinka hän nauttii tekemisestään - myös työssä eikä vain harrastuksissa mutta myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Tyytyväinen ihminen tekemässä mitä vain on aina ilo silmälle ja katselijan sielulle.
Siksi ihmisen suurimpia elämäntehtäviä on aikaansaada ja ylläpitää toisen ihmisen tekemisen hyvää oloa mitä ikinä tekeekin.
Josta seuraa tärkein ohje - pyri aikaansaamaan toisissa ihmisissä hyviä prosesseja.
Uusi kommenttiVastaus kommenttiin: #3781818Mutta pointti tässä blogissa ei ole lahjakkuus tai menestyminen vaan se että vaikka olisi asiassaan täydellinen tomppeli ja etenee siinä kuin etana niin se riittää että tykkää harrastuksestaan hullun lailla on se pointti.
On paljon ihmisiä luultavasti jopa enemmistö joilla ei ole suurta tai edes keskisuurta lahjakkuutta mihinkään ja myös ihmisiä jälleen suurin osa jotka ei halua mitenkään menestyä.
Heille riittää että se mitä he tekevät on kivaa. Eikä heitä saa heittää elämässään saa heittää yhteiskunnassa luuseri tai kolmoskastiin siksi että he ovat aika lahjattomia tai eivät halua mitenkään menestyä.
Meidän pitää siis tässä harrastamisen prosessin nautinnon kysymyksessä heittää sosiaalinen arvostus huit helkkariin – ja antaa arvoa sille – ” että kyllä se nauttii tekemisestään vaikka on täysin lahjaton ja etenee asiassaan kuin etana ”.
Pitää kunnioittaa ihmisen nautintoa tekemisestään.
Mistä hyvän harrastaminen löytyy ?Nuorella se löytyy sieltä, mitä kaveritkin tekevät. Mutta kuka on kenenkäkin kaveri, määrittelee aika paljon. Ja kaveripiirit ovat aika suppeita, ellei sitten ole esimerkillinen kannustaja, jossa innostava opettaja on tärkein ja vanhemmat.
Aikuisena alkaa hahmottumaan se/ne, mitä todella haluaa, joka saattaa poiketa nuoruudesta täysin.
Erään pojan isä oli keskinkertainen tenniksen intohimoinen harrastaja. Halusi poikansa olevan mestari. Vei lähes päivittäin harjoituksiin. Poika eteni lähelle sm-tasoa. Sitten tapahtui ”burn-out”. Poika löi 16-v mailan naulaan ja huusi isälleen että mä lähden nyt naisiin, se on loppu nyt ! Ja se loppui, eikä vanhempien naukuminen auttanut.
Pitäisi varhaisnuoruudessa saada paljon kokeiltua kaikkea mahdollista, fysiikka eri lajeissa, musiikin kirjoa soittamisineen, käden töitä, matkustamista ja jonkun tunnistamaan lahajakkuuden suunta. Se(ne) ovat kaikilla jossakin odottamassa.