Näin tiivistyy ajatukseni työn vapaaehtoisuudesta hyväksi elämäntarkoituksen kokonaisuudeksi
Näin tiivistyy ajatukseni työn vapaaehtoisuudesta hyväksi elämäntarkoituksen kokonaisuudeksi
Kaameeta, hirveää. Tampereen sorsapuistossa liiankin hauskaa karaokea puistossa
https://www.smule.com/c/2389826488_4930524698
Eettis realistisissa ideassasi on aimo annos totuutta.
Tulevaisuuden työmarkkinat totta tosiaan tulevat perustumaan vapaaehtoisuuuteen.
Se vähimmäismäärä, jolla ihmiskunta elää yltäkylläisyydessä, ja en nyt tarkoita 99 tuuman televisoita, on hyvin vähäinen.
Kuten sanoit, ihmiset haluavat tehdä asioita. Ja nykyteknologialla niiden vähäisten pakollisten asioiden hoitamisten jakaminen on lasten leikkiä.
Itse voisin ilmoittautua vaikka ojan kaivamiseen, talon rakentamiseen, sähköverkon kuvaamiseen, pullan leivontaan, lastenhoitoon tai vaikka hautojen tasaamiseen.
Kaikki arvokkaita yhteiskunnalle hyödyllisiä töitä.
Vastineeksi yhteiskunnalta haluan vakaan tulevaisuuden ja säällisen toimeentulon ja yhden harrastuksen.
EI ole paljoa vaadittu, mielestäni
Tiivistät minusta kyllä hyvin kolme asiaa yhteen – työn vapaaehtoisuuden, sen että ei materialististen perusasioiden tarvitse olla kummempia kuin tyyliin passi ja hammasharja tai asuntoauto jotka riittää kun sitä elämän perusyksinkertaisuutta saa rikastettua sillä että on sekä vapautta että mahdollisuutta tehdä työkseen milloin mitäkin. Niin että työ vastaa pitkälle harrastuksia.
Mutta nykyinen maailma ei tue sitä että niukkamaterialistiselta pohjalta voisi tehdä haaveitaan todeksi – vaan junnaa typerässä tavarankeräilyssä ja materialistisessa pullistelussa, vaivaa välttelevässä sohvaperunaelämässä ja siinä että haaveillaan vaan eikä uskalleta juuri mitään tehdä ”mitä ne naapuritkin sanoo” tyyliin. Ja tietenkin päälle painaa teknistaloudellinen rautasaapas.
Kyse on siis siitäkin että onko elämäntarkoitus hukassa vai ei.
Kiitos erittäin hyvästä kommentista ja näkökulmasta asiaan