Suomen medioiden päätoimittajat ovat hioutuneet urapolullaan journalistisiksi latteuksiksi.
Suomen medioiden päätoimittajat ovat hioutuneet urapolullaan journalistisiksi latteuksiksi.
Ovat kovin ohuita päätoimittajien puheet median roolista - satunnaisia heittoja vain.
Puuttuuko Suomesta päätoimittajien metataso - vai pidetäänkö se piilossa.
Päätoimittajien palstat ovat tupanneet olla persoonattomia pääuutisten kierrätyksiä.
Persoonalliset paukut ovat puuttuneet.
Onko päätoimittajista tullut filosofiakyvyttömiä vai onko sitä ollutkaan.
On suuri haitta jos media toisensa jälkeen on vain samaa uutisluettelointia. Myös päätoimittajien tasolla.
Erottaako uutismedioita enää muuten kuin nimen ja logon perusteella.
En minä ainakaan koskaan muista ajatelleeni että mitähän sen ja sen median pääkirjoitus sanoo tästä asiasta.
Ja kun menee katsomaan niin liki aina on persoonatonta ketään tai mitään haastamatonta asioiden konsensuskloonausta.
Ei voi millään tavalla sanoa - että Suomen päätoimittajat johtaisivat Suomessa mitään keskustelua.
Varaisivat mediat edes käsitteen pääkirjoitus vain siihen - kun on jotain painavaa tai kiistanalaista sanottavaa.
Suomen medioiden päätoimittajat ovat hioutuneet urapolullaan journalistisiksi latteuksiksi.
Päätoimittajat näyttävät nykyään profiloituvan vain rikkeillään.
Eikö tämän yllä olekin päätoimittajien syvä turhautuminen - ja tiedostamattomasti haluavat rikkeillään vaan tuhota päätoimittaja instituution. Ja onko kuva niin että toimittajan uran ylimmälle tasolle päätoimittajaksi pääseminen onkin journalismin korkeimman turhautumistason saavuttamista.
Pitäisikö pääkirjoituksen sijaan käyttää käsitettä - Kiistakirjoitus. Joka paljon parempi sana kuin pamfletti.
Tietysti koomiseksi tulee Helsingin Sanomien pääkirjoituksien alla oleva teksti - pääkirjoitus edustaa lehden virallista linjaa.
Kun siihen pannaankin näin - kiistakirjoitus edustaa lehden virallista linjaa.
Että siis kiistat edustavat lehden virallista linjaa.
Niin päästäänkin itse asiaan.
Eikö Helsingin Sanomien pitäisikin olla päätehtävältään - kiistanalaisista asioista kirjoittava.
Eikä niitä Eiran rouvien ja Hakaniemen mummojen mielenrauhaa häiritsemättömiä konsensuspaketteja ulos syytävä kone.
Ja niinpä lehdestä on tullut konsensusrouvien js -mummojen peili - ja heistä Helsingin Sanomien peili. Ajatella, konsensuksen maksimi.
Joko lukijani äkkää mihin typeryyteen on päädytty lukijoita nuoleskelemalla - jopa siihen mittaan.
Että Helsingin Sanomille ja Ylelle on uutinen KUN JOKU ASIA POIKKEAA EIRAN ROUVIEN JA HAKANIEMEN MUMMOJEN MEDIAN SUOJELEMASTA JA MEDIAN HEILLE TASAISEKSI TAPUTTELEMASTA KONSENSUSMAAILMANKUVASTA.
Sehän on vähän sama kuin parempi väki - tai sellaiseksi itseään kuvitteleva joka on nykyään itseisarvoinen trendi vailla mitään näyttöä saavutuksista kunhan osaa nostaa nokkansa pystyyn - rakentaisi taloa ja mies varjelee rouvaansa rahvaanomaisilta karkeuksilta - ja kiivastuu rakennusmiehelle joka kantaa höyläämätöntä lautaa - "vie se pois, ei rouvan kuulu tietää että ennen fiiniksi höylättyä lautaa pitää olla höyläämätön lauta.
Ja niin tulee Helsingissä sähkö seinästä ja maito jääkaapista.
Kommentit