Kaksi suhtautumiseni ulottuvuutta Venäjään

 Kaksi suhtautumiseni ulottuvuutta Venäjään

Kirjoitan toisaalta voimakkaankin kriittisen analyyttisiä tekstejä Venäjästä etenkin Ukrainan sodan suhteen.

Mutta arvoni ja käsitykseni ei anna sijaa muulle - Venäjän on hävittävä sota ja Putinin hallinnon jouduttava vähintään sotarikos- ja ihmisoikeusrikostutkintaan ja osaltaan myös varmaan tuomittavaksi.

Tässä suhtautumistavassani Venäjään on myös sitä - että Suomen pitää osoittaa tahtoa ja lujuutta Venäjän suuntaan - kumartelu tai pyllistely ei enää sovi - on osoitettava realiteettien ja etiikan pohjalta perustellen suoraselkäisesti pystyssä ja suorassa seisovaa lujuutta ja tahtoa.

Joku voisi ajatella että se on pahaa tahtoa - ei - se on realiteeteista, arvoista ja etiikasta johdettua selväsanaisuutta mitä ne edellyttävät.

Toisessa suhtautumisessani on myös samaa lujuutta ja tahtoa ja selväsanaisuutta.

Siinä kun etenkin suomalaisena haluan jatkaa sitä kuitenkin hyvää suhdetta joka Suomella ja Venäjällä on pohjavireenä kuitenkin aina ollut ja on nytkin.

Suomi on Venäjän kenties paras, luotettavin ja hyväntahtoisin Venäjän naapuri - joka ei suostu nöyrtymään.

Ja kaikelta tuolta pohjalta minulla on selkeä halu tarjota Venäjälle ja venäläisille vaihtoehdoksi sitä hyvää jonka itse hyväksi ajattelen. Venäjä ja venäläiset itse valitsee.

Olen jo kauan oivaltanut ja kirjoittanut että Venäjä kärsii vuosikymmen ja vuosisata toisensa jälkeen aina vaan samaan itserakentamaansa hirmuvaltaiseen julmaan helvettiinsä sortumisesta - ja niin taas jälleen Putinin toimesta.

Kun ei niin tarvitsisi olla - jos löytyisi toinen tie.

Ja tämä toinen tie voisi olla - kaikessa hyvän tahdon hengessä venäläisille - Venäjän hajoaminen itsenäisiksi valtioiksi - ja Kremlin muuttuminen korkeintaan jonkilaiseksi koordinaatiokeskukseksi vailla valtaa uusiin itsenäisiin valtioihin - lipuakseen sitten kokonaan historian hämärään. Vanhan Venäjän museoksi.

Mielestäni nykytilanteessa kaikkia osapuolia kuten myös Kiina myöten lukien - kaikista suorin, nopein ja kivuttomin tie parhaaseen kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen olisi tämä.

Venäjä laskee heti aseensa ja poistuu Ukrainasta - ja aloitetaan Kiinan, Yhdysvaltojen ja EU:n isännöimänä ja koordinoimana prosessi Venäjän jakautumiseksi itsenäisiksi osavaltioiksi.

Jolloin kävisi monen Venäjän rajavaltion raja - kuten Suomen raja - naapureihinsa madaltuisi heti ystävällismieliseksi ihmisten liikkumisen, kaupan ja kulttuurin terveeksi vuorovaikutukseksi - ilman minkäänlaista tarvetta kokea sotilaallista uhkaa rajan kumminkaan puolin.

Ainakin Suomen rajan kohdalla tämä valmius on jo nyt valmiiksi olemassa.

Enkä tietenkään suomalaisena voi toivoa venäläisille parempaa kuin tuo näköala. Siinä ei ole nähdäkseni mitään pahaa eikä huonoa etiikan ja realismin näkökulmasta,