Anna Eriksson osoittaa kunnioitettavaa taiteellista rohkeutta sanaparin kaikissa merkityksessä - harvinaisen suurena kontrastina sovinnaisuudelle myös taiteen piirissä

 Anna Eriksson osoittaa kunnioitettavaa taiteellista rohkeutta sanaparin kaikissa merkityksessä - harvinaisen suurena kontrastina sovinnaisuudelle myös taiteen piirissä


Kunnioitettavuutta lisää se ettei kyse ole lainkaan populistisesta hätkähdyttämisestä - vaan suurten kysymysten tuomisesta avoimen alastomana ulottuvuuksineen esiin.

Hänellä näyttää olevan yhteiskunnallisfilosofinen merkityskaari tekemisissään - jossa sanotaan lujasti ja peittelemättömän teeskentelemättä miten asiat on. Jossa ei ole sosiaalissovinnaista peilaamista vähääkään.


https://yle.fi/uutiset/3-12610976

Kommentit

Olavi Koskela sanoi…
Olen kyllä pitänyt Annan melodisista vaikka sanoituksiltaan hiukan reaalimaailman ulottumattomissa olevista lauluista; erityisiä suosikkejani ovat ollut Juliet ja Joonatan ja Kun katsoit minuun. Mutta seksuaalissävyisellä kivulla keikarointi tai suoranainen mässäily: ovatko ne jotenkin kontrasti sovinnaisuudelle myös taiteen piirissä? Enpä oikein usko. Poroporvarilliseen ummehtuneeseen puritaanisuuteen ne eivät oikein istune, mutta sekö on jokin suurikin saavutus?
Jussi Vaarala sanoi…
Pitää nähdä ne asiat syvemmällä tadolla kuin konkreettisena oman maailman mittapuiden ilmiönä. On nimittäin olemassa muitakin todellisuuden ymmärtämisen viitekehyksiä kuin oma maailma ja ha omat käsitykset ja arvot - joihin juuttuminen on taidetta katsoessa helposti itseensä suljeutunutta subjektiivisuutta ja sellaisiksi jääkin. Asioissa pitäisi aina osata nähdä ilmeisen ja common sense käsitysten taakse. Se voi avartaa käsotyksiä ja olla jopa hauskaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Searching instrumentalist to be feat artist to my improvisations

Pelkällä urheilukentän päällysteen hinnalla saisi joka kuntaan ostettua aktiivisille kulttuurinharrastajille omat tilat