Onko Afrikka ruokaomavaraisuuden suhteen jälkikolonialistisessa pinteessä

 Onko Afrikka ruokaomavaraisuuden suhteen jälkikolonialistisessa pinteessä 

Wikipedia:

" Afrikan talouden tärkein sektori on maatalous, jossa työskentelee 60 prosenttia afrikkalaisista. Noin kolme viidesosaa Afrikan maanviljelijöistä saa juuri sen verran satoa, että pystyy elättämään perheensä.^[11] Pieniltä tiloilta ei jää ylimääräistä satoa myyntiin lähes lainkaan. Afrikassa on kuitenkin huomattava määrä suurtilallisia jotka viljelevät tuottoisampia viljelykasveja kuten kahvia, puuvillaa, kaakaota ja kumia. Näitä tiloja johtavat yleensä suuryhtiöt, ne kattavat kymmeniä neliökilometrejä ja työllistävät suuren määrän ihmisiä.

Vientituotteiden laajaa viljelyä miljoonien nälkää näkevien maanosassa ovat kritisoineet lukuisat kansalaisjärjestöt. Monet syyttävät tästä Japania, Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja,^lähde? jotka tukevat voimakkaasti omia viljelijöitään.^[12]. Esimerkiksi EU:n budjetista noin puolet menee maataloustukiin^[13]. Tuet johtavat esimerkiksi viljan, puuvillan ja maidon ylituotantoon, mikä puolestaan laskee näiden tuotteiden markkinahintoja.^[14] Alhaisten hintojen takia Afrikan viljelijät pystyvät kilpailemaan lännen ja Japanin kanssa vain niillä tuotteilla, jotka eivät sovellu hyvin kasvatettavaksi pohjoisen ilmastossa. Rikkaat teollisuusmaat myös suojaavat maatalouttaan korkeilla tuontitulleilla. "

Onko tilanne se että 

1. Afrikassa ruuan omavaraisuuden takaavan viljelyalan vie sellainen viljely joka ei ole ydinruokaa kuten kahvi tai ei ruokaa ollenkaan kuten puuvilla ja kumi - jollaista tilannetta esimerkiksi Suomessa ei hyväksyttäisi lainkaan että ruuan viljely ei riitä omavaraisuuteen

2. Ruuan viljely ei kannata väestön heikon ostovoiman takia ja siksi että esimerkiksi EU suojaa peruselintarvikemarkkinansa afrikkalaiselta tuonnilta - jolloin ehkä viljelykelpoistakaan maata ei oteta käyttöön kun se ei kannata - ja EU tuo ruoka-apua niin miksi viljellä.

3. Tämä altistaa afrikkalaisten maastamuutolle - sillä jos olisi edes ruokaa se pitäisi väestön paremmin kotimaassaan.

4. Jolloin EU ihan itse aiheuttaa nälänhätää ja köyhyyttä joka ajaa ihmisiä Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan.

Eikö silloin pitäisi tehdä näin

1. Afrikan valtiot määrää muulta viljelyalalta riittävästi viljelyalaa varsinaiselle ruualle - niin että omavaraisuuspinta-ala ruualle täyttyy

2. EU:n ruokakaupoissa varataan hyllyihin 3 % afrikkalaisille elintarvikkeille - jolloin nostetaan afrikkalaisen maanviljelyn kannattavuutta

3. Samalla rakennetaan noilla toimilla Afrikkaan elintarvikeomavaraisuuden muuri - joka sitoo afrikkalaisia jäämään kotimaihinsa - a. ruuan riittävyyden ja - b. viljelyn nousseen kannattavuuden avulla.

4. Esimerkiksi suomalaiset viljelijät voisivat hankkiutua Afrikkaan rakentamaan ja tehostamaan afrikkalaista viljelyä siltä osin kuin se on osaamisen ja kykyjen osalta mahdollista.

5. Afrikkaa pitää auttaa oleellisissa asioissa jaloilleen - eikä pitää jälkikolonialistisessa pinteessä.

Tekstini yrittää siis väittää että Afrikan kehittämisen ja väestön maassaan pysymisen perusta olisi ainakin riittävä elintarvikeomavaraisuus ja -kannattavuus - ja pääsy globaaleille elintarvikemarkkinoille.

Ja että jos riittävän kannattavaa elintarvikeomavaraisuutta ei ole - on kaikki muut kehitysapuponnistelut huteralla pohjalla. Sillä ihmiset lähtee liikkeelle jos ei ole edes ruokaa.