Tällä menettelyllä estää yksityinen sektori putinimaisen kierosti valtio-omistajan omaan etuun vedoten - valtion eli veronmaksajien oikeuden määrätä omasta omaisuudestaan valtionyhtiössä

Tällä menettelyllä estää yksityinen sektori putinimaisen kierosti valtio-omistajan omaan etuun vedoten - valtion eli veronmaksajien oikeuden määrätä omasta omaisuudestaan valtionyhtiössä

 Ja valtion omistajaohjauksen Viertolan roolikuolio Fortumissa on valtion pellenä pitämistä ja valtion sitomista virkamiehen avulla siihen ettei valtio vaihda yhtiön hallitusta. Ja Viertolan palkkion voi ehkä todeta Fortumin hallituksen välilliseksi lahjontayritykseksi - joka koko ajatusmalli ja operaatio olisi mennyt läpi - ellei Ilmarinen olisi puuttunut asiaan.

Ongelman ydin on siis yksityisten omistajatahojen putinimainen kiristysote jolla viedään veronmaksajilta oikeus määräysvaltaan valtion omistuksen suhteen yritysmaailmassa.

Valtion pitäisi vähät välittää miten yksityiset investoijat reagoi valtion toimiin valtio-omisteisissa yhtiöissä - ja perustaa toimensa pelkästään kahteen asiaan - liiketaloudellisiin seikkoihin - ja - valtion strategisiin tavoitteisiin. Ja yksityisten tahojen putinimainen kiristys ei kuulu valtion etuihin.

Suomen talouselämälle voisikin lähettää terveiset sen suhteesta valtionyhtiöihin.

Kiristys, kiristys, kiristys.

Lisäksi valtiolla pitää olla myös määrätietoisia hartioita - jälleen yksityisistä sijoittajista vähät välittämättä - vetää joku yhtiö jopa täysin omaan omistukseensa. 

Valtion pitää toimia valtion eikä yksityisten sijoittajien hartioilla.

Ja ottaa sinne laatu- eikä rahaseulalla valittuja yksityisiä sijoittajia.

Kaiken päällä pitää muistaa - että yksityisten sijoittajien intressi on ensisijaisesti tulla sinne - missä rahaa tuotetaan laatutuotteilla kestävällä ja markkina- ja yhteiskuntaeettisellä tavalla.

Siksi valtionyhtiöissä pitäisi ensi töikseen heittää -  putinilaisen kiristyksen operatiiviset henkilöstöväline-edustajat - toimitusjohtajat ja hallituksen jäsenet ulos - ja ottaa tilalle sellaisia jotka ymmärtää niin liiketaloudellisen, kansantaloudellisen kuin yhteiskunnankin etiikan päälle.

Se mitä Ilmarinen Fortumin suhteen teki on osoitus että kyllä sellaistakin johtajuutta ja hallitusjäsenyyttä Suomesta löytyy.

HS ( alleviivaus minun )

" TÄSSÄ tullaan oikeastaan omistajaohjauksen ja sen vaikeuden ytimeen. Enemmistöomistaja ei voi sanella, että jalostamoa ei saa lopettaa, jos se olisi yrityksen johdon mielestä liiketaloudellisesti perusteltua.

Toisaalta voi ajatella, että tuskinpa yrityksen johto ja hallitus tekevät päätöstä, joka on selkeästi omistajan julkilausumaa strategista intressiä vastaan. Omistajilla on nimittäin valta vaihtaa hallitus ja hallituksella johto.

TÄTÄ valtaa on myös käytetty. Huhtikuun yhtiökokouksessa Fortumin hallituksesta meni vaihtoon suuri osa. Fortumin tapauksessa valtio on käyttänyt kuluneena vuonna valtaa muutenkin rapsakasti.

Yhtiö joutui pyytämään valtiolta apua niin viime kesän Uniper-neuvotteluissa kuin syyskuussa likviditeetin turvaamisessa. Valtio-omistajan asettamat ehdot.

Miksei tällaista tehdä useammin?

Siksi, että valtion liialla aktiivisuudella karkotetaan tehokkaasti muut sijoittajat, mikä näkyy yrityksen arvossa. Viime vuosien kriiseissä valtion puuttumiseen on totuttu muuallakin kuin Suomessa, mutta kyse on toivottavasti poikkeuksesta. "