Kun kerran yritysten keskeinen arvonmittari on raha - niin silloin niiden päästöjä pitää mitata sillä miten yrityksen kautta kulkenut raha - mukaan lukien kaikki yritysten investoinnit yms - tuottavat päästöjä.

 Kun kerran yritysten keskeinen arvonmittari on raha - niin silloin niiden päästöjä pitää mitata sillä miten yrityksen kautta kulkenut raha - mukaan lukien kaikki yritysten investoinnit yms - tuottavat päästöjä.

Markkinataloudessa ja kapitalismissa pitää jokaiseen käytettyyn euroon - käytti sen kuluttaja tai yritys - lisätä tieto paljonko se euro tuotti päästöjä, monimuotoisuustuhoa ja lajikatoa - mutta myös se tieto paljonko euro tuotti aineettomia hyvin vähäpäästöisiä aineettomia arvoja - hoiva, sosiaalisuus, kulttuuri, itsensäkehittäminen, luontosuhde.


Esimerkiksi tuotteiden hyllyhinnoissa pitäisi olla ympäristöhaittamerkinnät 1. Hiilipäästöille 2. Monimuotoisuustuholle 3. Lajikadolle


Eikö vain tuon kautta päästä siihen keskeiseen ympäristöpäämäärään että ympäristöä tuhoamalla ei tehdä bisnestä. Ja raha siirtyy ympäristöterveisiin aineettomiin arvoihin. Myös kuluttajien tasolla.

Ja jos päästökompensaatioita pitää tehdä - niin ykkösprioriteetti pitää olla positiivisiin aineettomiin arvoihin investoiminen kuten

1. Nuorten mielenterveys

2. Kulttuuri

3. Maksuttomien sosiaalisen vuorovaikutus- ja oleskelutilojen rakentaminen ja ylläpito

4. Kansakunnan syntyvyys ja perheiden hyvinvointi

5. Ihmisten lahjakkuuksiensa kehittäminen ja esillepääsy.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Searching instrumentalist to be feat artist to my improvisations

Saamelaisten ulkohipiänsä kyttääminen on mennyt älyttömyyksiin