Pääsemmekö esihistoriallisen viljelyä edeltävän ruokakulttuurin kautta nykyisen ihmiskunnan ongelmien juurille

Pääsemmekö esihistoriallisen viljelyä edeltävän ruokakulttuurin kautta nykyisen ihmiskunnan ongelmien juurille

 Oheinen ohjelma esihistoriallisesta ruokakulttuurista on erittäin ansiokas ja suorastaan jännittävä kertomus - siitä mitä ruokakulttuurin kehittymisen tutkimuksesta voi saada irti.

https://areena.yle.fi/1-63179487

Mutta ohjelmasta ilmenee kaksi aspektia jotka siinä jää huomaamatta.

1. Tulee ilmi että tieteessä olisi ollut vallitsevana käsitys - että ihminen olisi keksinyt leivän - vasta kun viljely olisi aloitettu. Ikäänkuin ihmiset intuitiivisesti olisivat tienneet että viljasta voi tehdä leipää joka tuli esiin viljelyn alettua - että ikäänkuin muinoin ei olisi ollut innovatiivista tuotekehitystyötä - joka olisi johtanut leivän tekemisen löytämiseen - ja sitä kautta tietona leviämisen jälkeen viljelyn aloittamiseen.

Tuntuu äärimmäisen oudolta käsitykseltä ellei sitten viljelyä aloitettu muusta syystä kuin leivän vuoksi.

Herää hämmentäväkin ajatus - että ei kai vain teolliseen ajatteluun tottunut tiede olisi erehtynyt ajattelemaan että ilman teollista viljelyä ei ole syntynyt minkäänlaista leipääkään. 

Ettei tuotekehitysprosesseja ja prototyyppien kehittämistä kivikaudella olisi ollutkaan.

Outo kömmähdys tieteeltä jos näin on ajateltu.

2. Toinen ohimennen esiintullut näkökulma on peräti syvällinen yhteiskuntafilosofioiden näkökulma.

Se kun tutkija sanoo että ruuan kehittyminen kehitti myös ihmisten aivoja monipuolisemmaksi ja suuremmaksi ja sitä kautta pidensi ihmisen elinikää.

Niin että ikähaitarin kasvaessa nuoret lapset saattoivat olla yhä iäkkäämpien ihmisten kanssa tekemisissä.

Kun - seikka jota ei suoraan ohjelmassa sanota mutta voinee loogisesti päätellä - on että aiemmin huonompi ravinto johti niin sekä pienten lasten kuin iäkkäämpienkin varhaisempaan kuolemaan - eli ikähaitaria leikkasi kuolema huonomman ravinnon viikatteella molemmista päistä.

Mutta se että nuoret lapset saattoivat olla yhä vanhempien aikuisten kanssa tekemisissä - on dynaaminen prosessijatkumo - jota voidaan seurata historiaa eteenpäin. Ja tämän dynaamisen prosessijatkumon käsite on ydinasia.

Siitä kun voidaan jatkaa ajattelua näin

A. Viljelykulttuurin alettua ihmiset alkoivat asettua paikoilleen - ja alkoi monisukupolvinen agraarikulttuuri - jossa lapset olivat päivittäin tekemisissä isovanhempien kanssa.

B. Sitten tuli teollinen kulttuuri jossa ihmiset alkoivat käydä töissä muualla - jolloin agraariperheiden jatkuvan vuorovaikutuksen kulttuuri alkoi hajota - kanssakäymistä myöten.

C. Samaan aikaan kun teollinen kulttuuri lisäsi elinikää niin samaan aikaan se vaati yhä enemmän työssä käyvien poissaoloa kotoa.

Syntyi kapitalismi joka oli tuon vaatimuksen takana.

Ja sitten kävi niin että kun perheen aikuiset olisivat töissä poissa kotoa - niin ei ollut ketään joka olisi hoitanut lapset ja vanhukset - ja syntyi lastentarha- ja vanhustenhoitokulttuuri.

Ja jälleen perinteinen agraariperhekulttuuri hajosi vuorovaikutukseltaan lisää.

D. Sitten ihmiskunnan ikähaitari piteni edelleen elintason kasvaessa - työssä vaadittiin yhä enemmän - ja seuraavaksi hajosi ydinperheen perussuhde vanhempien ja lasten suhde - ei ollut aikaa lapsille kun piti olla yhä enemmän työssä. Ja vanhukset oli jo aikaa sitten unohdettu lasten ja vanhempien elämän ulkopuolelle vanhainkoteihin tai vanhusten omiin oloihinsa omissa kodeissaan.

E. Tämän teolliskapitalistisen kehityksen seurauksena oli myös elintason nousu.

Kaikilla oli rahaa - myös lapsilla.

Siihenkin saumaan iski teollinen kapitalismi.

Luotiin paitsi ikäkausiluonteisia tuotteita ja brändejä - niin myös ikäkausiluonteisia ikäkausikulttuureita.

Pienten lasten, kouluikäisten, esiteinien, teinien, nuorten aikuisten, perheellisten aikuisten jne aina vanhuksiin asti - jotka vanhukset tosin unohdettiin taloudellisena potentiaalina vaan nähtiin vain kapitalismin tuottamattomana kuluna.

Näin siis iski tuote- ja ikäkausibrändimarkkinointi eri ikäkausiin luoden niihin oman ikäkausikulttuurinsa.

F. Seurauksella että ei ole mitään jäljellä siitä että eri ikäkauden ihmiset tuntisivat toisiaan ja heidän elämäänsä välittömästi omassa elämässään - vaan surkeaa kyllä vain siten miten media eri ikäisten elämästä televisiossa tai netissä kertoo.

G. Eli se mikä oli ennen välitöntä eri ikäkaisien tuntemista agraariperheissä - onkin muuttunut digitaaliseksi tuntemiseksi - "hei lapset, jutellaanpas mummun kanssa videopuhelimessa" - ja lapset näkee televisiossa ohjelman vanhusten palvelukodista ja sanoo - "noin minunkin mummi ja paappa elää".

H. On itse kunkin päätettävä onko tämä teollisen ja kasvavan asiantuntijakapitalismin lopputulos - että ihmiset elää yhä kauempana elävästä sukupolvituntemisesta - hyvää funktiota vai huonoa dysfunktiota.

Minusta se on surkea lopputulema - jos ihmiskunnan sosiaalinen monimuotoisuus pilkkoutuu ja eriytyy eri ikäkausien osakulttuureiksi - joilla ei ole enää mitään tekemistä toistensa kanssa.

Minä pidän sitä teollisen ja asiantuntijakapitalismin ideologisena epäeettisenä suurvirheenä.

Että se on agraariyhteikunnasta eteenpäin kapitalistisena prosessina opettanut ihmisiä - eläytymään - vain itseensä.

Sillä se suurvirhe on vaarassa tuhota koko ihmiskunnan eri reitein.

Itseensä eläytyvä kun ei piittaa muista eikä luonnostakaan mitään - jos se tuottaa hänelle hyötyä. Silloin hinnasta muille ihmisille ja luonnolle ei piitata.