Eikö pahin kannustinloukku työhön ole työnantajien itsensä luoma

 Eikö pahin kannustinloukku työhön ole työnantajien itsensä luoma

Se - että palkka jää kaikissa tapauksissa tukia myöten niin pieneksi - että sillä voi maksaa kituuttaen ruokajonon kautta vain juuri ja juuri hengissä pysymisen.

Että oli elämän rahoitusmuoto mikä tahansa - niin sillä saa vain hengissä säilymisen sankarin tyydytyksen - mutta ei koskaan hetkeksikään huolettoman kulutuksen tuntumaa - edes lomilla.

Kukaan ei ole aiemmin tainnut edes ehdottaa tätä - huoletonta lomaa kulutushuolista vapaasti työhön kannustimena - niin että työnantaja maksaa koko loman täyspalvelulla ja antaa pienen rahan luokkaa 150 euroa ostoksiinkin.

Jollainen loma olisi ainoa rentouttava irtiotto ainaisista liian pienen palkan aiheuttamista taloushuolista.

Edellä sanotun perusteella yritysmaailmaa tuntuu vaivaavan seuraavat asiat

1. Se ei ymmärrä liian pienten palkkojen ja tukienkin vuoksi jatkuvaan survival elämään juuttuneiden ihmisten psykologiaa - sillä talouselämä on yhteiskuntapatologisesti eläytynyt vain itseensä.

2. Yritysmaailmasta hyötyvät hyötyvät hyvin toimeentulevat ja varakkaat eivät halua että ihmisillä menisi niin hyvin että he voisivat edes hetkittäin kokea huoletonta kulutusautuutta. Eli hyvin toimeentulevilla ja varakkailla on patologinen tarve aiheuttaa sadistisesti köyhyyttä näyttääkseen sitä taustaa vasten entistäkin menestyneemmältä ja varakkaammalta.

3. On syntynyt menestyneen ihmisen  statussymboli ja sen ulkoisten merkkien yhteiskuntaluokka - arrogantteine suhtautumisineen niin köyhiin kuin empatiaan kuin elämään laajemminkin. Ymmärtämättä laisinkaan sitä että oli kuinka varakas tahansa niin arrogantti suhtautuminen itseensä eläytymisen ulkopuolelle - loistaa heistä kuin aurinko kirkkaalta taivaalta elämään suhtautumisen täydellisenä pölvästiytenä ja tyhmyytenä - niin että he ovat jääneet siinä jonnekin esiteinien käsitystasolle.

4. Talouselämä on täysin pihalle kasvanut sen ymmärtämisestä - siihen tuijottaessaan että palkkakulujen pienuus on rikastumisen lähde - että kuluttajat ja kuluttaminen on tärkeä osa niin kansantaloutta kuin kansalaistyytyväisyyttä. Talouselämän mukaan kulutus kuuluu vain varakkaille ja hyvin toimeentuleville. Muut ovat toisarvoisia survival kituutusorjia.

5. Talouselämä työntää - niin älyttömästi kuin vain itseensä eläytyvä itsekritiikitön vain voi - yhteiskunnan tukimuotojen syyksi sen että ovat itse palkkanitistämisellään tappaneet niin kulutuskansantalouden kuin kansalaistyytyväisyyden.

6. Oikeistolainen itseensä eläytyvä itsekritiikitön itsetyytyväisyys on tyhmyydellään ajamassa kansantalouden sota-ajan puutteiden säännöstellyksi korttitaloudeksi - jossa ainoaksi turvaksi mitä ihmisten niin laajeneva kuin syveneväkin survival kurjuus jättää - on joku pieneksi nahistettu valtion sosiaaliturva ja kirkon apu.

7. Mikään ei ole Suomessa niin tyhmää kuin oikeiston itseensä eläytyvä arrogantti itsetyytyväisyys - joka tyhmyys loistaa heistä julki kuin aurinko pilvettömältä taivaalta.

Se on Suomen pahin henkisen sivistyksen kuolio ja krooninen kansantaloustyhmyyden lähde.

Ja elämälle vieras ja vaarallinen syöpä silloin kun se arrogantissa tyhmyydessään katsoo oikeudekseen vielä elää ylellisesti luonnon tuhoamisen hinnalla.