Näin tiivistyy ajatukseni työn vapaaehtoisuudesta hyväksi elämäntarkoituksen kokonaisuudeksi
Näin tiivistyy ajatukseni työn vapaaehtoisuudesta hyväksi elämäntarkoituksen kokonaisuudeksi
Pelkällä urheilukentän päällysteen hinnalla saisi joka kuntaan ostettua aktiivisille kulttuurinharrastajille omat tilat
Tätä on kehittämäni eettis-realismi kun pannaan asioita eettisesti ja realistisesti toimeen eikä jauheta joutavia pelkkinä puhemyllyinä. Eettis-realismi on todellisen aikaansaamisen valtatie. Pelkällä urheilukentän päällysteen hinnalla saisi joka kuntaan ostettua aktiivisille kulttuurinharrastajille omat tilat Yle " Kankaanpäässä urheilukentän pinnoite uusittiin vuonna 2017. Urakan kokonaishinta oli lähes 1,2 miljoonaa euroa. Kentän joustopinnoitteen ja ratamaalausten osuus urakasta oli noin 140 000 euroa. " Suomessa on 309 kuntaa. 309 x 140 000 euroa on yhteensä vain 43,26 miljoonaa euroa. Esimerkki myynnissä olevasta toimitilasta Ahjokatu 14-16 toimistotila 17, Seppälä, Jyväskylä Velaton myyntihinta 125 000 € Myyntihinta: 122 924 € Pinta-ala 141 m 2 7h, k, 2wc Kommentti ja vastakommentti blogiini. Tomi Solakivi #3965726 24.8.2023 11:58 Ilmoita asiaton viesti Uusi kommentti Vastaus kommenttiin: #3965715 Eettis-realismi näyttää tarkoittavan sitä, että muilta p...
Eettis realistisissa ideassasi on aimo annos totuutta.
Tulevaisuuden työmarkkinat totta tosiaan tulevat perustumaan vapaaehtoisuuuteen.
Se vähimmäismäärä, jolla ihmiskunta elää yltäkylläisyydessä, ja en nyt tarkoita 99 tuuman televisoita, on hyvin vähäinen.
Kuten sanoit, ihmiset haluavat tehdä asioita. Ja nykyteknologialla niiden vähäisten pakollisten asioiden hoitamisten jakaminen on lasten leikkiä.
Itse voisin ilmoittautua vaikka ojan kaivamiseen, talon rakentamiseen, sähköverkon kuvaamiseen, pullan leivontaan, lastenhoitoon tai vaikka hautojen tasaamiseen.
Kaikki arvokkaita yhteiskunnalle hyödyllisiä töitä.
Vastineeksi yhteiskunnalta haluan vakaan tulevaisuuden ja säällisen toimeentulon ja yhden harrastuksen.
EI ole paljoa vaadittu, mielestäni
Tiivistät minusta kyllä hyvin kolme asiaa yhteen – työn vapaaehtoisuuden, sen että ei materialististen perusasioiden tarvitse olla kummempia kuin tyyliin passi ja hammasharja tai asuntoauto jotka riittää kun sitä elämän perusyksinkertaisuutta saa rikastettua sillä että on sekä vapautta että mahdollisuutta tehdä työkseen milloin mitäkin. Niin että työ vastaa pitkälle harrastuksia.
Mutta nykyinen maailma ei tue sitä että niukkamaterialistiselta pohjalta voisi tehdä haaveitaan todeksi – vaan junnaa typerässä tavarankeräilyssä ja materialistisessa pullistelussa, vaivaa välttelevässä sohvaperunaelämässä ja siinä että haaveillaan vaan eikä uskalleta juuri mitään tehdä ”mitä ne naapuritkin sanoo” tyyliin. Ja tietenkin päälle painaa teknistaloudellinen rautasaapas.
Kyse on siis siitäkin että onko elämäntarkoitus hukassa vai ei.
Kiitos erittäin hyvästä kommentista ja näkökulmasta asiaan